Euroopan unionin tuomioistuin on hiljattain kahdessa päätöksessään ottanut kantaa kahteen kiistanalaiseen ehtoon, joita Alankomaat sovelsi kansainvälisissä eläkevarojen siirroissa. Näissä tapauksissa työntekijät, jotka ovat kerryttäneet eläkettä alankomaalaisessa työpaikassa, haluavat siirtyessään töihin ulkomaille 'ottaa mukaansa' tämän summan ulkomaiseen eläkerahastoon.
Yksi kumotuista ehdoista oli, ettei ulkomaisessa eläkerahastossa saanut olla suurempia lunastusmahdollisuuksia kuin Alankomaissa. Eläkeiän alkamista ennen maksetuista eläkkeistä oli kuitenkin maksettava veroa Alankomaissa. Muutto ulkomaille ja Alankomaissa kertyneen eläke-edun (ennakko)maksu tämän ehdon vuoksi tehtiin lähes mahdottomaksi.
Alankomaat vaati myös, että ulkomaisen eläkerahaston tuli hyväksyä vastuunsa Alankomaiden verovelvoitteiden maksamisesta (tulevista) eläkemaksuista. Lähes mikään rahasto ei halunnut antaa tällaista sitoumusta. Vastuuvaatimus toimi tulevaisuuden veron perimiskeinona estämään eläkevarojen verovähennysten väärinkäyttöä.
Euroopan komissio katsoi, että nämä kaksi ehtoa rikkoivat työntekijöiden vapaan liikkuvuuden oikeutta, koska Alankomaat näin vastusti työpaikan vastaanottamista ulkomailta. Sama koskisi myös ulkomailla työskenteleviä, jotka haluaisivat palata kotimaahansa muutaman vuoden jälkeen.
Euroopan tuomioistuimen päätös tarkoittaa, että näitä kahta ehtoa ei enää saa asettaa kansainvälisessä yksittäisessä eläkevarojen siirrossa. Alankomaat voi estää eläkevarojen ennenaikaisen ulkomaisen maksamisen aiheuttamia verovaikutuksia ainoastaan tekemällä asiasta verosopimuksia muiden maiden kanssa. Usean maan kanssa verosopimuksia ei kuitenkaan (vielä) ole.
Suurin oikeudellinen kiistakysymys Alankomaiden ja Euroopan komission välillä on se, että Bryssel katsoo alankomaalaisten eläkerahastojen varojen kuuluvan osaksi maan verotettavaa varallisuutta. Alankomaat kiistää tämän ja väittää, että eläkkeet ovat kollektiivisesti työnantajien ja ammattiliittojen omistuksessa, eivät valtion. Muissa EU-maissa eläkkeet kerätään verona (valtion toimesta), kun taas Alankomaissa ne ovat nimettyä erillistä veroa (”siirretty palkka”).
Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Van Rij totesi vastauksessaan, että nyt on muutettava joitakin eläkelakia ja verosäädöksiä koskevia määräyksiä. Tämänkaltaisten veroreittien estämiseksi verohallinto seuraisi, mihin maihin tällaisia eläkevarojen siirtoja tehdään ja kuinka suurista summista on kyse.
Milloin ja miten tätä valvontaa tehdään, ei ole vielä selvillä. On kuitenkin selvää, että Bryssel valvoo, mukauttaako Alankomaat eläkelainsäädäntöään näiltä osin eurooppalaisen oikeuden mukaiseksi.