Euroopan unionin on käytettävä kaikki taloudelliset voimavaransa koronan aiheuttaman lääketieteellisen, sosiaalisen ja taloudellisen toipumisen tukemiseksi. Ei pelkästään solidaarisuudesta rankasti kärsineiden naapurimaiden kanssa vaan myös koska meillä on velvollisuus tulevia sukupolvia kohtaan”, totesi Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen.
Euroopan komissio esitteli mukautetun monivuotisen budjetin suunnitelmat sen jälkeen, kun Ranska ja Saksa yhdessä sekä joukko niin kutsuttuja ’nuukuuden nelikkoa’ olivat jättäneet kilpailevia suunnitelmia. Komission esittämä ehdotus sisältää vaikeissa kysymyksissä joitakin kompromisseja, mutta tarjoaa myös joitakin ’uusia ratkaisuja’. Nämä viimeksi mainitut uutuudet muodostavat kuitenkin uusia kiistanaiheita, joista EU:n 27 jäsenmaan kesken ei vielä saavuteta yksimielisyyttä.
Von der Leyenin ehdottama monivuotinen budjetti vuosille 2021–2027 maksaa vuosittain 1,85 biljoonaa euroa (1850 miljardia). Tästä koronakriisin elvytyssuunnitelmaan lainataan 750 miljardia euroa rahoitusmarkkinoilta, josta 500 miljardia annetaan lahjoina maille ja 250 miljardia lainoina yrityksille. Tämä tarkoittaa, että EU hallinnoi rahastoa, jolle on tehtävä hakemuksia ja jotka vaativat konkreettisia suunnitelmia, ja kaikkien finanssiministerien on seurattava menoja.
Euroopan komissio yrittää tulojen osalta ratkaista kaksi ongelmaa yhdellä iskulla. Monissa EU-maissa vastustetaan ns. ’siirtoyhteisöä’, jossa vahvojen ja varakkaiden EU-maiden on rahoitettava heikoimpien lainoja ja alijäämiä. Myös EU-maksujen korotus kohtaa vastustusta.
Uudeksi tulonlähteeksi komissio ehdottaa eurooppalaisten verojen käyttöönottoa, kuten muovisten kertakäyttöpullomaksua, internetvoittoveroa, monikansallisten yritysten arvonlisäveroa ja ympäristöveroa likaisille tuontituotteille. Tällaiset ’uudet tulot’ ovat olleet pitkään EU:n tavoite, mutta ne on aina aiemmin torpattu ministerien ja hallitusten johtajien taholta. He ovat tähän asti estäneet EU:ta keräämästä veroja itsenäisesti; he haluavat EU-rahoituksen kulkevan 27 jäsenmaan kontrollin kautta.
Jos EU-maat jatkavat kansallisten EU-tulonlähteiden vastustamista, niiden on maksettava koronarahaston lopullinen lasku itse vuoden 2025 jälkeen, eivätkä ne voi valittaa vuosimaksujen korotuksesta, näin sen suunnilleen argumentti kuuluu. Nykyinen ehdotus sisältää kuitenkin monia kompromisseja, joista jotkut vastustajat hyväksyvät ja jotkut kannattajat vastustavat.
Monivuotiseen lähestymistapaan on myös sisällytetty uusia politiikan osa-alueita, kuten ilmastopolitiikka ja Vihreä sopimus. Tämän vuoksi budjeteissa tehdään myös runsaasti ’siirtoja’ – vanhoja tukia poistetaan, jotta rahaa voidaan käyttää uuteen.
Esimerkiksi maatalousbudjettiin on lisätty kymmeniä miljardeja euroja metsäistutuksiin, monimuotoisuuden lisäämiseen, maaseudun kehittämiseen sekä uudelle maatilalta pöytään -ruokaturvapakettiin. Vastapainoksi tunnetuista maataloustuista leikataan noin kymmenen prosenttia, ja tuki siirtyy osittain suurilta maatalousyrityksiltä pienemmille perhetiloille.
Lisäksi 27 EU-maan pakolliset maksut Brysseliin nousevat. Mutta nettomaksajille Alankomaat, Itävalta, Ruotsi, Tanska ja Saksa myönnetty vuosittainen alennus voidaan toistaiseksi säilyttää. Tämä on houkutin valittajille, kuten kulisseissa on todettu. Alankomaiden tapauksessa vuosittainen alennus on noin miljardi euroa.
EU:n puheenjohtaja Charles Michel haluaa panna ’kaiken peliin’ saavuttaakseen muutaman kuukauden sisällä sopimuksen Euroopan elvytyssuunnitelmasta. Hän aikoo käsitellä asiaa kolmen viikon kuluttua järjestettävässä ylimääräisessä huippukokouksessa 27 hallituksen johtajan kanssa. Koronavirustilanteen vuoksi ei kuitenkaan ole varmaa, matkustavatko johtajat henkilökohtaisesti Brysseliin oikeaan kokoukseen. Diplomaatit korostavat, että henkilökohtainen kontakti on olennaista herkillä neuvotteluilla.
Alankomaiden pääministeri Mark Rutte uskoo, että EU:n elvytysrahastosta päätöksen tekeminen kestää vielä jonkin aikaa. Keskustelua käydään Euroopassa vielä pitkään. Kesäkuun EU-huippukokouksessa päätöstä ei hänen mukaansa tehdä. Jos niin käy, päätös voidaan tehdä vasta heinäkuussa Saksan puheenjohdolla.
Rutte ei vielä halunnut ottaa kantaa esitettyyn pakettiin sisällöllisesti. Lähes kaikilta muilta EU-pääkaupungeilta on tullut ymmärtäväisiä, ei-hylkääviä ja myönteisiä reaktioita. Rutte teki selväksi, että haluaa pysyä niissä ”lähtökohdissa”, jotka Alankomaat on yhdessä Tanskan, Ruotsin ja Itävallan kanssa kirjannut ylös.
Kuitenkin näyttää siltä, että Itävalta hyväksyy jo ’osittain lahjoitukset, osittain lainat’. Diplomaatit Brysselissä odottavat, että Tanska ja Ruotsi, joilla molemmilla on oma valuutta eivätkä kuulu euroalueeseen, eivät halua turhaan olla EU:ssa uudelleen poikkeusaseman asemassa. Tässä tapauksessa Alankomaista olisi uhkaamassa tulla ainoa maa, joka vielä vastustaa…