Huolimatta lukuisista varoituksista ja tieteellisistä tutkimuksista EU-maat ottavat edelleen liikaa kalaa Pohjanmerestä. Erityisesti brittiläiset, hollantilaiset, saksalaiset ja tanskalaiset kalastajat saavat yhä pyytää enemmän kalaa kuin tieteelliset standardit sallivat. Pian EU:n kalastusministerien on määrä asettaa uudet pyydyskiintiöt.
Euroopan kalastuskiintiöistä, joiden tarkoituksena on ehkäistä liikakalastusta, lähes puolet on liian korkeita, totesi hiljattain hollantilainen ympäristöjärjestö. Järjestö muistuttaa, että Euroopan unioni päätti jo vuosia sitten, että kaikki kalastuskiintiöt on oltava kestäviä 1. tammikuuta 2020 lähtien.
Kestävästä kalastuksesta annettavat kriteerit on määritelty MSC-merkinnässä. Se menee pidemmälle kuin ne kriteerit, joita monet kalastajat ovat tähän asti noudattaneet. Vaikka kalastajat yleensä pitävät kiinni kiintiöistä painon ja kilojen osalta, he eivät aina noudata kattavampia MSC-sääntöjä.
MSC-standardi ottaa myös huomioon sivusaaliin, pohjan vaikutukset ja kalastuksen hallinnan. MSC-merkin kriteerit ovat tiukat ja se toimii osallistuville kalastajille usein todisteena "hyvästä käytöksestä".
Hollannin, Tanskan, Ruotsin ja Saksan kalastusjärjestöt ovat äskettäin tehneet yhteistyötä useiden kalastuslajien uusiokertifioimiseksi Marine Stewardship Councilin (MSC) kestävyysmerkillä. Sertifikaatit julkaistiin viime viikolla.
Hollannin kalastuksen MSC-sertifiointeja laajennetaan. Jatkossa sertifioidun saalisalueen osiota laajennetaan Pelkästään Pohjanmeren lisäksi myös osaan Skagerrakia. Pohjanmeren kampela ja kieli olivat jo sertifioituja.
Joulukuussa EU:n kalastusministerit kokoontuvat päättämään seuraavan vuoden pyydyskiintiöistä. Ne ovat olleet jo vuosia korkeammat kuin mitä tiedemiehet suosittelevat. Liikalastuksen seurauksena Pohjanmeren turskakanta on tutkimuksen mukaan laskenut jo kriittisen tason alapuolelle.
Hollantilainen luonnonsuojelujärjestö on verrannut Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) suosituksia viime vuosien ministerien asettamiin pyydysrajoihin. Heidän johtopäätöksensä on, että lähes puolet kalastuskiintiöistä on edelleen korkeammat kuin suositeltu maksimi. Kymmenen viime vuoden aikana on tapahtunut jonkin verran parannusta, mutta säätiön mukaan muutos on liian hidasta.
Myös muutaman prosentin ylitykset voivat johtaa pitkällä aikavälillä populaatioiden heikkenemiseen. Tämä heikentää kalalajin kestävyyttä.