Alankomaalaisen europarlamentaarikon Jan Huiteman (VVD/Renew) ehdotuksesta on nyt sovittu, että Brysselin tulee ensin varmistaa luontoystävällisten lannoitevastaavien saatavuus ennen kuin rajoituksia voidaan asettaa.
Lisäksi on sovittu, että tulee tehdä ero "todellisesti haitallisten" torjunta-aineiden ja "vaarattomien" tyypien välillä. Huitema oli yksi seitsemästä SUR-torjunta-aineita koskevien kompromissiesitysten laatijasta.
Lisäksi lakiin rakennetaan niin sanottu "käsi jarrulla" -mekanismi. Mikäli vuonna 2029 ei ole riittävästi vaihtoehtoja saatavilla, uusi Euroopan komissio voi alentaa vähennystavoitetta.
Promotion
Vaikka vasemmistoliikkeet ja ympäristöjärjestöt ovat kampanjoineet laajasti glyfosaatin sallimisen jatkoa vastaan, ympäristövaliokunnassa ei ollut enemmistöä ehdotetun kymmenen vuoden jatkoajan hylkäämiseksi. Vaikka Euroopan parlamentilla ei muodollisesti ole sananvaltaa uudesta hyväksynnästä, sen kielteinen suhtautuminen nähdään silti myönteisenä viestinä 27 ympäristöministerille, jotka enemmistönä sen kannattavat.
Tämä avaa myös mahdollisuuden viimeiseen kompromissiin, jonka parissa Euroopan komissio työskentelee kulisseissa. Ensi kuussa Ranska voisi EU:ssa käyttää ratkaisevan äänen glyfosaatin rajoitetussa käytössä.
Ympäristövaliokunnan kompromissit ovat myös yritys päästä yhteisymmärrykseen maa- ja metsätalousvaliokunnan kollegoiden kanssa. Marraskuun lopussa koko parlamentin on määrä äänestää lannoitelainsäädännöstä. On epäselvää, pystyvätkö Strasbourg ja Bryssel vielä pääsemään yhteisymmärrykseen.
Useat Itä-Euroopan maat ovat yrittäneet alusta asti torpata SUR-esitystä kokonaan. Yksitoista EU-maata vaatii, että pakollinen tehtäväkohtainen kiintiö per maa poistetaan. Ympäristövaliokunnan kompromissit ovat suuntaamassa myös tähän suuntaan.
Samanlaisia konflikteja esiintyy myös muissa jäljellä olevissa Vihreän kehityksen ohjelman ehdotuksissa. Ministereiden ja EU-poliitikkojen on myös sovittava luonnon monimuotoisuutta koskevan lain lopullisesta käsittelystä, EU:n maaperänsuojeludirektiivistä ("puhtaan maan kirjanpito"), muovipakkausten (esim. vihannespakkausten) sääntelystä sekä Jätedirektiivistä (vähemmän ruokahävikkiä myös maataloudessa).