Europarlamentaarikkojen mukaan tämä kannustaa suunnittelemaan paremmin uudelleenkäytettäviä muoveja ja lisäämään muovien kierrätyskapasiteettia lyhyellä aikavälillä. Tutkimusten mukaan kapasiteetin on lisättävä 10–20 prosenttia. EU-maat vievät tällä hetkellä muovijätettä pääasiassa Turkkiin, joka ei edes kykene käsittelemään omaa muovijätteensä.
Vuodesta 2005 vuoteen 2018 kuntien jätemäärä asukasta kohden EU:ssa laski keskimäärin. Maa- ja aluekohtaisesti havaittiin kuitenkin erilaisia suuntauksia. Esimerkiksi Tanskassa, Saksassa, Kreikassa, Maltalla ja Tsekin tasavallassa jätteiden määrä lisääntyi, kun taas Bulgariassa, Espanjassa, Unkarissa, Romaniassa ja Alankomaissa se väheni.
Absoluuttisesti jäte tuotanto oli henkilöä kohden suurinta Tanskassa, Maltalla, Kyproksella ja Saksassa, ja pienintä Unkarissa, Puolassa, Tsekin tasavallassa ja Romaniassa.
Jätteen kaataminen lähes loppui maissa kuten Belgia, Alankomaat, Ruotsi, Tanska, Saksa, Itävalta ja Suomi. Näissä maissa polttaminen on tärkeä osa jätteen käsittelyä uudelleenkäytön ohella.
Kuntajätteen kaataminen on edelleen yleistä Itä- ja Etelä-Euroopan osissa. Kymmenen maata kaataa vähintään puolet kuntajätteestään. Maltalla, Kyproksella ja Kreikassa määrä on yli 80 %, Kroatiassa, Romaniassa, Bulgariassa ja Slovakiassa yli 60 %, ja Espanjassa sekä Portugalissa yli 50 %.
Valmisteilla oleva jätteen siirtoa koskeva asetus koskee pelkän muovijätteen lisäksi myös muuta jätettä. Jätteen vienti OECD:n ulkopuolisiin maihin sallitaan vain, jos kyseiset maat antavat siihen etukäteen suostumuksensa ja todistavat kyvykkyytensä käsitellä jätettä. Viejien tulee osoittaa, että vastaanottajat käsittelevät jätteet ympäristöystävällisellä tavalla.
Vuonna 2020 EU-maat veivät 32,7 miljoonaa tonnia jätettä EU:n ulkopuolelle, mikä vastaa noin 16 prosenttia maailman jättekaupasta. Tämä on 75 prosentin kasvu kahden vuosikymmenen takaisesta tilanteesta. Lisäksi EU-jäsenmaat vaihtavat vuosittain keskenään 67 miljoonaa tonnia jätettä.