Suuret kysymykset tällä hetkellä ovat: pidämmekö kiinni Green Dealista, mukaan lukien maatalouden muutokset, miten toimia vastahakoisen Puolan ja yksinäisen puolalaisen maatalouskomissaarin kanssa, ja mitä tehdä kymmenelle toiveikkaalle EU-ehdokasmaalle?
Näistä spekuloidaan paljon, vain yhdeksän kuukautta ennen Euroopan vaaleja ja noin puolitoista vuotta ennen uuden komissaariryhmän muodostamista. Von der Leyen haluaa tulla uudelleen nimetyksi, mutta silloin hänen täytyy selviytyä tulevista puolitoista vuodesta vahingoittumattomana.
Mielipiteet vaihtelevat, mutta lähes kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että hänen puheensa sulkee kiertokulun, jonka hän aloitti joulukuussa 2019 ottaessaan komissaarin tehtävän ja käynnistäessään Green Deal -filosofian jalkauttamisen.
Vaikka tämän tehtävän teoriassa ja lainsäädännöllisesti lähes valmiiksi saattanut hänen entinen oikea käsi ja ensimmäinen varapuheenjohtaja Frans Timmermans on tehnyt työnsä, maatalouteen ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvät kysymykset ovat vielä kaukana ratkaisusta. Lisäksi niistä on tullut myös poliittista dynamiittia.
Ursula von der Leyen on valinnan edessä: pitäisikö pysyä kunnianhimoisissa Green Deal -tavoitteissa vai sallia heikennyksiä. Useat eturyhmät ovat jo vaativat glyfosaattikieltoon sitoutumista. He myös pyytävät, ettei EU:n eläinsuojelusääntöjen suunniteltua uudistamista lykätä pitkälle tulevaisuuteen.
Korkeasti arvostettu eurooppalainen maatalousjärjestö Copa-Cosega puolestaan on jo vaatinut muutoksia. ”Tarvitsemme Euroopan unionin, joka etäännytetään dogmatismin tiukasta otteesta ja joka aloittaa jälleen keskustelun maaseutuyhteisöjen kanssa.
Keskeiset kysymykset ovat edelleen esillä, olivatpa kyseessä kasvinsuojelu, uudet genomiikan tekniikat, eläinten hyvinvointi, kestävät ruokajärjestelmät tai luonnon palauttamista tai teollisuuden päästöjä koskevien neuvottelujen päättäminen. Juuri näistä syistä eurooppalaista maataloutta ja metsätaloutta ei voi jättää pois State of the Union -puheesta!”, toteaa Copa-Cosega.
Lisäksi nykyisen komission on joka tapauksessa puhuttava EU-menettelyjen, toimivaltuuksien ja tehtäväkokonaisuuksien niin kaivatuista (aiemmin lupatuista!) uudistuksista. Tarve on kiireellinen jo nykyisten 27 jäsenvaltionkin vuoksi; saati sitten, jos viisi tai kymmenen uutta maata hyväksytään mukaan.
Viimeaikaisesta EU:n puheenjohtajan Charles Michelin kommentista voi päätellä, että jotkut valtionpäämiehet ja hallitusten johtajat katselevat, että EU:n on oltava siihen valmis vuoteen 2030 mennessä. Tämä tarkoittaa sitä, että uusi komissio (2024-2029) valmistelee asian, mutta viimeinen päätös tehdään vasta sen jälkeen seuraavalla kaudella.