Uusi tieteellinen Irlannin ja Alankomaiden yhteistutkimus korostaa, että erityisesti osuuskunnilla on "korkea markkinaosuus", yli 50 %, Pohjoismaissa sekä myös Irlannissa, Alankomaissa, Ranskassa ja Itävallassa. Suuret maidontuottajat pystyvät hallitsemaan maitomarkkinoiden hintavaihteluita Euroopan sekä kansainvälisillä markkinoilla.
Erityisesti pienten yritysten ennustetaan kohtaavan vaikeuksia tulevina vuosina. Tutkimuksen ovat laatineet Irlannin maatalouslaitoksen Teagascin ja Wageningenin yliopiston dr.ir. Roel Jongeneel.
Tutkimusraportti on tehty Euroopan parlamentin maatalousvaliokunnalle, ja siinä tarkastellaan maitotilojen kehitystä viime vuosilta tähän päivään sekä annetaan suosituksia tuleville vuosille. Raportissa todetaan muun muassa, että maitotilojen määrä EU-maissa on kasvanut uusien jäsenmaiden myötä, ja että kokonaistuotanto on lisääntynyt maitokiintiöiden poistamisen seurauksena.
Koko Euroopan maitosektori on kuitenkin kokenut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana useita "rakenteellisia" muutoksia, kuten maitotilojen määrän merkittävän vähenemisen, maitotilojen keskimääräisen koon yleisen kasvun sekä lypsylehmien määrän pitkän aikavälin laskun. Joissain EU-maissa maitosektorin kehitys on uuden datan valossa jäänyt hyvin jälkeen.
Tutkijat korostavat, että ympäristöpolitiikalla – sekä EU-tasolla että jäsenmaissa – on ”yhä suurempi vaikutus” maitosektoriin. ”Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ja veden laadun parantaminen vaikuttavat yhä enemmän EU:n maitosektoriin, ja joissakin jäsenmaissa ne ovat yhtä tärkeitä tai jopa tärkeämpiä kuin yhteinen maatalouspolitiikka (YMP). Tällaiset velvoitteet voivat aiheuttaa viljelijöiden hämmennystä, vieraantumista ja lannistumista”, toteavat kirjoittajat.
Tulevaisuutta silmällä pitäen todetaan, että maitotilat tarvitsevat edelleen taloudellista tukea yhteisen EU:n maatalouspolitiikan (YMP) kautta, ja että EU:n on kehitettävä ”välineitä ja kannustimia” (lue: rahallisia korvauksia) lannoiteylijäämän vähentämiseksi ja kasvihuonekaasupäästöjen pienentämiseksi. Raportissa ehdotetaankin jopa eräänlaisen hiiliveron ja typpioikeuksien laskentajärjestelmän perustamista, joka olisi vertailukelpoinen suurten teollisuusyritysten päästöoikeuksien kauppaan.
Euroopan unionin virkamies- ja poliittisissa piireissä käydään jo alustavia keskusteluja ja valmistellaan suunnitelmia uudesta yhteisestä maatalouspolitiikasta kaudelle 2025–2030. Kesäkuun eurovaalien jälkeen uusi Euroopan parlamentti tekee uudet koalitiosopimukset, jotka uusi Euroopan komissio ottaa käyttöön vuoden 2025 jälkeen.