Erityisesti uusien tullisääntöjen ja sertifiointivaatimusten käyttöönotto on vastuussa tästä laskevasta kehityksestä. Aiemmin viljelijät ja elintarviketuottajat saattoivat lähettää tuotteensa lähes kitkattomasti manner-Eurooppaan, mutta Brexitin jälkeen kuljetus ja markkinoille pääsy ovat paljon monimutkaisempia ja kalliimpia.
Brittiläinen ruokakaupan ammattilehti kertoo, että maatalousviennin arvo on laskenut lähes neljällä miljardilla eurolla vuodessa Brexitin jälkeen. Erityisesti liha- ja maitotuotteet ovat kärsineet, koska ne käyvät läpi tiukempia raja- ja tarkastustoimia. Tämä aiheuttaa pidempiä odotusaikoja, korkeampia kuljetuskustannuksia ja mahdollisia laadun heikkenemisiä.
Brittiläiset viljelijät kertovat kamppailevansa markkinoidensa säilyttämisessä, kun taas uudet ostajat Euroopan ulkopuolella eivät aina ole kannattavia pidempien etäisyyksien ja pienempien kateprosenttien vuoksi. Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä ei usein ole riittävästi voimavaroja lisäpaperitöiden ja logististen haasteiden hoitamiseen. Ennen Brexitiä nämä yritykset pystyivät vientiin ilman suurta byrokratiaa; nyt ne riskeeraavat tuotteiden myöhästymisen tai korkeiden kustannusten aiheuttaman haitan asiakkaille.
Promotion
Taloudellisen kampanjaryhmän Best for Britainin mukaan lisääntyy tietoisuus siitä, että tiiviimmät suhteet Euroopan unioniin ovat välttämättömiä lisävahinkojen rajoittamiseksi. Organisaatio korostaa, että vahinkoa ei kärsi ainoastaan maataloussektori, vaan myös muut alat ja jopa kuluttajat Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
Yrittäessään kääntää kehitystä, hiljattain valittu työväenpuolueen hallitus on aloittanut neuvottelut Euroopan komission kanssa tarkastellakseen, voiko lisä- tai uusi kauppasopimus helpottaa nykyistä vientitilannetta. Vaikka kumpikaan osapuoli ei vaikuta tavoittelevan uudelleen liittymistä EU:hun, sopimus, joka selkeyttää tullimenettelyjä, laatuvaatimuksia ja tuoterekisteröintejä, voisi helpottaa brittiläisten maatalousyritysten vientiä.
On kuitenkin epäselvää, kuinka nopeasti tuloksia voidaan odottaa, sillä Lontoo ja Bryssel puolustavat kumpikin omia poliittisia ja taloudellisia etujaan. Monien brittiläisten maanviljelijöiden ja karjankasvattajien tulevaisuudennäkymät ovat kiinni näiden neuvottelujen lopputuloksesta. Vientimäärien dramaattinen lasku ei aiheuta vain taloudellisia menetyksiä, vaan myös heikentää luottamusta alan tulevaisuuteen.
Jos ei saavuteta uutta kauppasopimusta, joka vähentäisi byrokratiaa ja viivästyksiä, uhkaa brittien kilpailukyvyn entistä suurempi heikkeneminen. Myös kotimainen markkina kärsii, koska viljelijöiden on korotettava hintojaan lisäkustannusten kattamiseksi.