EU-maita ei velvoiteta ottamaan vastaan turvapaikanhakijoita muilta EU-mailta. Uudessa turvapaikanhakijasopimuksessa Euroopan komissio myöntyy joidenkin EU-maiden, kuten Puolan, Unkarin ja Tšekin, vastustukselle, jotka ovat jo pitkään kieltäytyneet majoittamasta pakolaisia.
Euroopan komissio haluaa kuitenkin perustaa kriisitilanteisiin järjestelmän, jossa EU-maat osallistuvat yhteisvastuullisesti vastaanottotoimintaan muissa EU-maissa. Lisäksi niiden EU-maiden, jotka eivät halua itse vastaanottaa pakolaisia, on hyväksyttävä vastuulleen joidenkin maahanmuuttajien vastaanotto tai palauttaminen muissa maissa.
Euroopan maahanmuuttopolitiikan painopisteen tulee olla toivottomien turvapaikanhakijoiden palautuksessa. Euroopan komission päivittäinen johto uskoo, että prosessi on tehtävä nopeammaksi ja paremmaksi.
Brussels haluaa myös parannettuja vastaanottokeskuksia “EU:n rajojen” ulkopuolella (esimerkiksi Turkissa, Libanonissa tai Pohjois-Afrikassa), joissa pakolaiset voidaan nopeasti tunnistaa, seulota ja rekisteröidä. Viiden päivän kuluessa tulee selvitä, täyttääkö turvapaikanhakija oleskeluluvan ehdot vai onko henkilö palautettava.
Euroopan parlamentti käsittelee uutta strategiaa torstaiaamuna Brysselissä yhdessä Euroopan komission varapuheenjohtajan Margaritis Schinaksen ja sisäasioista vastaavan eurokomissaari Ylva Johanssonin kanssa. He esittelevät uuden turvapaikka- ja maahanmuuttosopimuksen ehdotuksen parlamentin kansalaisoikeuksia, oikeutta ja sisäasioita käsittelevälle LIBE-komitealle.
Euroopan komissio luopuu lopullisesti vuonna 2016 lanseeratusta ideasta, jonka mukaan jäsenvaltioita voitaisiin pakottaa ottamaan vastaan turvapaikanhakijoita, kuten se yritti tehdä vuoden 2015 maahanmuuttokriisin aikana. Tuo ehdotus ei koskaan hyväksytty EU:n valtion- ja hallitusten johtajien toimesta, koska liian monet maat vastustivat sitä.
Sen sijaan käyttöön tulee lahjoitus- ja adoptiomekanismi. Jos paine Etelä-Euroopan maita kohtaan kasvaa liian suureksi, muiden maiden on tuettava heitä. Niiden tulee ottaa vastuulleen hylättyjä turvapaikanhakijoita jollakin tästä kuormitetuista maista ja huolehtia heidän palauttamisestaan kotimaahansa.
Jos maat valitsevat osallistua rahanmaksuun ja adoptointiin, heillä on lähes vuosi aikaa järjestää palautukset. Jos se ei onnistu, heidän on kuitenkin otettava kyseinen turvapaikanhakija vastaan ja jatkettava palautustoimia omasta maastaan käsin. EU-maiden ja Euroopan parlamentin on hyväksyttävä uudet lainsäädäntöehdotukset, mikä saattaa kestää vähintään vuoden.
Alustavassa kommentissa hollantilainen PvdA:n europarlamentaarikko Kati Piri totesi, että ”oikeus hakea turvapaikkaa Euroopan unionin sisällä säilyy ennallaan. Kaikki hakemukset arvioidaan edelleen yksilöllisesti. Nämä periaatteet ovat hyviä”, Piri totesi.
Hän piti myös loogisena, että panostetaan enemmän niiden ihmisten palauttamiseen, joilla ei ole oikeutta turvapaikkaan. Tätä on tällä hetkellä lähes kaksi kolmasosaa kaikista turvapaikanhakijoista. Hän kuitenkin huomautti, että ehdotus vaikuttaa olevan erityisesti solidaarinen EU-maille, mutta kysymys on, kuinka solidaarinen se on pakolaisten kanssa?
Kristillisdemokraattien (ChristenUnie) europarlamenttiryhmän mukaan uuden politiikan tavoitteet ovat hyvät, mutta europarlamentaarikko Van Dalen on huolissaan suunnitelmien toteutettavuudesta. Van Dalen kuvaili maahanmuutto-ongelmaa Kreikan Lesboksen saarella suureksi ja korosti, ettei tätä suunnitelmaa saa epäonnistua. ”Pelkästään solidaarisuus ei riitä. On oikeutetusti todettu, että kaikkien EU-maiden pitää osallistua rahanmaksuun tai vastaanottoon. Jos eivät, tulisi EU:n rahastojen leikkauksina olla seuraamuksia.”