Ensi viikolla Brysselissä ja Euroopan unionissa vietetään ”Vihreää viikkoa”. Sekä Euroopan maatalousministerit, maatalouskomissio että Euroopan parlamentti tekevät tällä viikolla tärkeitä päätöksiä uudesta yhteisestä maatalouspolitiikasta (YMP), tai ainakin niin on tarkoitus.
Yli kahden vuoden valmistelukeskusteluista huolimatta maa- ja metsätalousministerit sekä poliittiset ryhmät Euroopan parlamentissa eivät vieläkään ole yksimielisiä kymmenistä kysymyksistä, eivät keskenään eivätkä keskinäisesti.
Europarlamentaarikot keskustelevat ja äänestävät yhteisen maatalouspolitiikan uudistussuunnitelmista (YMP). Tämän tarkistuksen tavoitteena on tehdä YMP:stä kestävämpi, vahvempi ja joustavampi. Paketti sisältää suunnitelmia pakollisten ilmasto- ja ympäristöystävällisten käytäntöjen vahvistamiseksi, suurten maatalousyritysten tukiensa vähentämiseksi sekä enemmän rahaa pienemmille yrityksille ja nuorille viljelijöille.
Kyse on siitä, miten EU aikoo vuosina 2021–2027 käyttää yhteensä 386,7 miljardia euroa maanviljelijöihin ja maaseutualueisiin. Ministerit kokoontuvat maanantaina ja tiistaina Luxemburgissa (ja tapaaminen ulottuu keskiviikkoon), ja Euroopan parlamentti äänestää maanantaista perjantaihin useista sadoista suuntaviivaehdotuksista (ja äänestysten odotetaan päättyvän perjantai-iltana).
Nykyisen tilanteen mukaan viimeisiä äänestyksiä arvioidaan todennäköisesti vasta perjantai-iltapäivällä noin klo 17.30. Jotkut tarkkailijat pitävät jopa mahdollisena, että käsittelyt valmistuvat vasta seuraavassa täysistunnossa marraskuussa.
Kolmen suurimman parlamenttiryhmän poliittiset johtajat ilmoittivat viime viikolla löytäneensä ”suuntaviivan kompromissin”. Kristillisdemokraatit (EVP), sosiaalidemokraatit (S&D) ja liberaalit (Renew) muodostavat kuusikymmentä prosenttia 705 paikasta. Ei kuitenkaan ole lainkaan varmaa, toimivatko heidän ryhmäkurinsa, koska viime viikolla kävi jo ilmi, että maatalousvaliosto AGRI, talousvaliokunta (BUDG) ja ympäristövaliokunta (ENVI) ovat edelleen eri mieltä tulevan rahoituslinjan suhteen.
Monien erimielisyyksien lähteenä on kysymys siitä, missä määrin maatalouden on jatkossa noudatettava uusia ilmasto- ja ympäristösääntöjä. Maatalouspiireissä vihreää kehityssopimusta pidetään suurena syyllisenä ja riidanaiheena. Jotkut näkevät nykyiset kompromissit parlamentissa ja ministerineuvostossa ensimmäisenä ”päästönä irti” vihreän kehityssopimuksen kriteereistä uudessa YMP-politiikassa.
Lisäksi kolmen ryhmän johtajien ”kompromissia” tulkitaan S&D-ryhmän tappiona. Parlamentin oppositiopuolueiden mukaan sosiaalidemokraatit ovat tyytyneet EVP:n ja Renewin strategiaan ”hakata nyt kiinni se, mikä on saatavilla”. Vasemmistolainen oppositio syyttää S&D:tä siitä, etteivät he pidä kiinni tarpeeksi vahvasti vihreän kehityssopimuksen ympäristö- ja ilmastotavoitteista, ja että ”uusi” YMP yrittää välttää kipeästi tarpeellisen kestävyyden.
Samanlainen erimielisyys on myös EU:n valtion maa- ja metsätalousministereiden kesken. Kyse on siitä, pitäisikö ensi vaiheessa käyttää kaksikymmentä prosenttia nykyisistä maataloustuista ”luomutavoitteisiin” vai pitäisikö se olla kolmekymmentä prosenttia. Pitäisikö kemiallisten kasvinsuojeluaineiden käyttö kokonaan kieltää vai osittain. Ja pitäisikö kielto astua voimaan heti vai vasta muutaman vuoden kuluttua. Ministerit eivät myöskään ole yksimielisiä siitä, kuinka suuri osa maatalousmaasta on varattava pysyvästi kukkareunoiksi ja ruiskuttajien suojavyöhykkeiksi.
Kun ministerit ja Euroopan parlamentti ovat ensin ottaneet omat lopulliset kannanottonsa, molempien on vielä päästävä yhteisymmärrykseen keskenään ja sen jälkeen Euroopan komission kanssa. ”Uusi” YMP tulee todennäköisesti voimaan aikaisintaan vuonna 2023.