Yhdistynyt kuningaskunta eroaa perjantai-iltana lähes viidenkymmenen vuoden jälkeen Euroopan unionista. Tämä on ensimmäinen kerta Euroopan unionin perustamisen, 75 vuotta sitten toisen maailmansodan päättyessä, kun jokin eurooppalainen maa eroaa unionista.
Brittien ja Euroopan mantereella sijaitsevien 27 muun maan unionin välinen ero seuraa yli 3,5 vuotta sitten pidettyä kansanäänestystä. Tuolloin 17,4 miljoonaa brittiäänestäjää äänesti EU:sta eroamisen puolesta ja 16,1 miljoonaa äänesti pysymisen puolesta.
Puoltajat ja vastustajat kokoontuvat useissa paikoissa pysähtyäkseen tämän historiallisen hetken äärelle. EU-erosta kannattajat juhlivat muun muassa Lontoon Parliament Squarella, että ero toteutuu vihdoin. Tuntia ennen eron voimaantuloa pääministeri Boris Johnson pitää puheen radiossa ja tv:ssä. Lontoon kaupunki järjestää tapahtuman Lontoossa asuville muista 27 EU-maasta tuleville. He voivat kaupunkitalolla saada muun muassa ”tunteellista tukea”.
Skotlannissa, jossa ylivoimaisesti suurin osa äänestäjistä halusi pysyä Euroopan unionissa, proeurooppalaiset aktivistit kokoontuvat Skotlannin parlamentin ulkopuolelle. Skotlannin parlamentti on odotetusti äänestänyt uuden kansanäänestyksen järjestämisen puolesta Skotlannin itsenäisyydestä. Kaikki 64 Skotlannin SNP-puolueen parlamentaarikkoa äänestivät puolesta, ja 54 oppositiopuolueen jäsentä äänesti vastaan.
Oikeudellisesti Skotlannin hallitus ei voi itse järjestää kansanäänestystä, vaan myös Britannian hallituksen on siihen suostuttava. Skotlannin parlamentti päätti lisäksi, että EU-lippu saa jatkaa liehumistaan parlamenttitalon yläpuolella Edinburghissa brexitin jälkeen.
Brittien pääministeri Boris Johnson on raporttien mukaan valmis hyväksymään kauppasopimuksen EU:n kanssa, jonka EU:n neuvottelija Michel Barnier on aiemmin ehdottanut. The Timesin mukaan tämä käy ilmi Johnsonin ensi maanantaina pidettävän puheen teksteistä.
Britti–EU-kauppasopimusneuvottelut alkavat ensi viikolla, ja ne pitäisi saada päätökseen tämän vuoden loppuun mennessä. Monet asiantuntijat katsovat, että tämä aika on liian lyhyt kokonaan uuden brittiläisen kauppasopimuksen laatimiseen.
Kauppasopimus, josta nyt neuvotellaan, on verrattavissa hiljattain sovittuun EU:n ja Kanadan väliseen kauppasopimukseen. Tässä tapauksessa nykyiset lainsäädännöt voidaan suurimmaksi osaksi ottaa käyttöön sellaisenaan. Sopimus mahdollistaa kaupan ilman tuontitulleja, mutta johtaa myös tullitarkastuksiin. Malli ei koske Britannian suurta palvelusektoria.
Jos sopimusta ei saada aikaan siirtymäkauden loppuun mennessä, uhkaa kaaottinen erottelu. Tällöin Britannian hallitus ja parlamentti joutuvat jälleen valitsemaan, pyytävätkö ne jatkoa ja lykäystä (mikä pääministeri Johnsonin mukaan ei ole mielekästä) vai eroavatko ilman siirtymäjärjestelyä (no-deal Brexit).