Lisäksi 25 alueella on toistaiseksi voimassa yleinen pitokielto kanoille ja muulle siipikarjalle, jos eläimiä on yli 50. Alle 50 eläimen maatilat on vapautettu tästä pitokiellosta edellyttäen, että ankat ja hanhet pidetään erillään ja heidän eläimensä suojataan kosketukselta villilintuihin.
Itävallan siipikarjaa saa ruokita vain sisätiloissa tai suojissa. Vesivarastoja, joihin villilinnuilla on pääsy, ei saa käyttää. Ankat ja hanhet on pidettävä erillään muusta siipikarjasta.
Kai kaikilta siipikarjanomistajilta vaaditaan erityistä huomiota bioturvallisuuteen, kuten tallivaatteet, käsihygienia ja toimenpiteet jyrsijöiden torjumiseksi talleissa.
Kadonneista vesilinnuista on tehtävä ilmoitus. Eläinlääkäreiden tulee huolehtia kuolleiden eläinten keräämisestä ja tutkimisesta. Ohikulkijoiden ei saa koskea eläimiin eikä jättää niitä siihen paikkaan, missä ne on löydetty.
Euroopassa esiintyy yhä useammin lintuinfluenssan puhkeamisia keväisin ja syksyisin. Virus tarttuu helposti kotoperäiseen siipikarjaan saastuneiden villilintujen tai niiden ulosteiden välityksellä. Se on erittäin tarttuva ja siipikarjalla tauti on yleensä tappava.
Tähän mennessä Euroopassa ei ole todettu tapauksia, joissa lintuinfluenssa olisi tarttunut ihmisiin. Harvinaisissa tapauksissa tiivis kontakti tartunnan saaneisiin lintuihin (esim. siipikarjatiloilla työskentelevillä) voi johtaa lintujen tartunnan siirtymiseen ihmisiin. Infektio aiheuttaa influenssan kaltaisia oireita. Asiantuntijoiden mukaan tartunta ihmiselle elintarvikkeiden välityksellä on kuitenkin poissuljettu.
Lintujen muuttokauden myötä tällä viikolla saapuu enemmän vesilintuja Alankomaihin. Pohjoiseen Alankomaita pohjoisemmissa maissa ei kuitenkaan ole raportoitu villilintujen kuolemien lisääntymistä. Muissa Euroopan osissa vuodesta 2024 syyskuun alusta lähtien on raportoitu suhteellisen paljon tautipesäkkeitä, erityisesti Unkarissa ja Puolassa. Myös Ranskassa ja Italiassa on ollut puhkeamisia.