Ranska hoitaa seuraavat kuusi kuukautta Euroopan unionin puheenjohtajuutta. Tämä väliaikainen puheenjohtajuus keskittyy erityisesti Tulevaisuuskonferenssiin, joka käsittelee EU:n budjetin ja menettelyjen uudistamista.
Lisäksi Ranskan presidentti Emmanuel Macron haluaa laajentaa EU:n tehtäväkenttää kansainvälisessä taloudessa merkittävästi, mihin kaikki EU-maat eivät kuitenkaan ole yhtä innostuneita.
Viimeaikaisten päätösten jälkeen uudesta yhteisestä maatalouspolitiikasta (CAP) ei ole odotettavissa merkittäviä uusia toimia maatalousasioissa Ranskan puheenjohtajuuden aikana. Maa- ja metsätalousministeri Julien Denormandien tulee kuitenkin käynnistää ensimmäisten tilaajalta kuluttajalle -toimien implementointi, mutta ennen kaikkea hänen on varmistettava, ettei komissaari Janusz Wojciechowski lähde liian rivakasti liikkeelle.
Maatalouden osalta merkittävin myönteinen muutos tulee todennäköisesti uusista kauppasopimuksista. Ranska vaatii suojelua (halvemman) elintarvikkeen tuonnilta, joka ei ole valmistettu EU:n (ympäristö)kriteereiden mukaisesti. Vastaavuuden periaatetta tuonnin ja oman tuotannon välillä noudattamalla Ranska pyrkii estämään sen, että EU:n ympäristö- ja ilmastolait heikentäisivät tulevaisuudessa EU-maanviljelijöiden kilpailuasemaa.
Denormandie varoittaa, ettei Vihreä kehitys -ohjelman saa missään tapauksessa johtaa tuotannon siirtymiseen EU:n ulkopuolelle. Ranskassa vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että kotimainen naudanlihan markkina on suojeltava, ja että vapaakauppasopimus Etelä-Amerikan Mercosur-maiden kanssa ei saa astua voimaan.
Uuden Ranskan puheenjohtajuuden alaisuudessa aiotaan myös asettaa esille ainesosien tuonti, kuten metsäkadonvapaista lähteistä peräisin olevan soijan, palmuöljyn ja naudanlihan tuonti. On kuitenkin epätodennäköistä, että EU:n ympäristöministerit saisivat kesäkuussa yhteisen kannan tästä asiasta. Lisäksi ympäristöministerit päättävät myös maaperänsuojelustrategiasta, mutta tällöinkin päätös on vielä kaukana, sillä EU-maiden mielipiteet vaihtelevat voimakkaasti.
Uusista kauppasopimuksista, joita parhaillaan neuvotellaan Uuden-Seelannin ja Australian kanssa, tulee todennäköisesti ranskalaista vastarintaa eläinperäisten tuotteiden kilpailun vuoksi. Ranskan näkemyksen mukaan paikallisten tuotteiden kulutus on isänmaallinen velvollisuus.
Siksi Ranska haluaa korvata soijantuonnin lisäämällä soijaviljelyä EU:n sisällä. Elintarvikkeiden tuonnin kasvu, erityisesti vihannesten ja hedelmien osalta, on myös Ranskassa merkittävä ongelma. Ranska on yli kaksinkertaistanut ruokatuontinsa viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana.
Ruokavarantojen omavaraisuus on Ranskassa strategisesti tärkeää. Ranskalaisille elintarvikkeiden omavaraisuus on kansallisen itsenäisyyden kysymys ja merkki valtion poliittisesta voimasta.