Euroopan tilintarkastustuomioistuimen (ERK) mukaan EU:n maatalouspolitiikka ei pysty takaamaan, että viljelijät käyttävät vettä kestävästi. Viljelijöille myönnetään aivan liian usein poikkeuksia pohjaveden pumppaamiseen.
Lisäksi maatalouspolitiikka kannustaa pikemminkin veden käytön lisäämiseen kuin tehokkaampaan veden käyttöön, toteaa Tilintarkastustuomioistuin vesivarojen käytön tutkimuksessa maataloudessa.
Tilintarkastustuomioistuimen raportti keskittyy erityisesti maatalouden vedenkulutukseen. Heidän havainnoillaan, johtopäätöksillään ja suosituksillaan voi olla merkittävä rooli uudessa EU-politiikassa, ei pelkästään maataloudessa, vaan myös terveydenhuollossa ja luonnon monimuotoisuuden alueilla.
Viljelijät ovat suuria makean veden kuluttajia: neljännes kaikesta EU:ssa otetusta vedestä käytetään maataloudessa. Maataloustoimilla on vaikutuksia sekä veden laatuun (esim. lannoitteiden ja torjunta-aineiden saastuttaminen) että määrään.
”Vesi on rajallinen resurssi, ja maatalouden tulevaisuus riippuu pitkälti siitä, kuinka tehokkaasti ja kestävästi viljelijät sitä käyttävät”, sanoi Joëlle Elvinger Euroopan tilintarkastustuomioistuimesta. ”Tähän mennessä EU-politiikka ei kuitenkaan ole riittävästi auttanut rajoittamaan maatalouden vaikutuksia vesivaroihin.”
ERK:n raportin mukaan EU-maat myöntävät maataloudelle liian usein ja liiallisesti poikkeuksia kasteluun ja kasteluveden käyttämiseen, myös alueilla, joilla on vesipulaa. Samanaikaisesti kansalliset viranomaiset harvoin puuttuvat laittomaan vedenkäyttöön, todetaan raportissa. EU-maat ovat velvollisia soveltamaan saastuttaja maksaa -periaatetta myös silloin, kun maatalous saastuttaa ojavettä, joka myöhemmin on puhdistettava.
Monet EU:n hallitukset eivät vieläkään peri täydellisiä maksuja vesipalveluista maataloudessa, toisin kuin muilla toimialoilla. Tarkastajat korostavat, että viljelijöiltä ei usein laskuteta todellisen vedenkulutuksen mukaan.