Mutta Vihreä kehityssuunnitelma, ympäristö ja ilmasto eivät ole ainoita tekijöitä, jotka määrittelevät uudenlaisen eurooppalaisen maatalouspolitiikan suuntaviivat. Europarlamenttivaalitaistelun käynnistyessä on jo ainakin kahdeksan asiaa, jotka voivat ohjata tulevaa EU:n maatalouspolitiikkaa.
Ensimmäisenä nousee esille hollantilaisen ministerin Wopke Hoekstran nimitys uudeksi ilmastoasioiden komissaariksi. Hänellä on vielä edessään ”vaativa” työhaastattelu Strasbourgissa, todennäköisesti lokakuussa, todennäköisesti Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnan kanssa.
Jos hänet todetaan liian kevyeksi, se voidaan tulkita signaaliksi siitä, että Euroopan parlamentti haluaa pysyä Frans Timmermansin ”vihreässä” ilmastolinjassa. Jos Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen kantaa saman mielipiteen, hän voi jo ensi keskiviikkona ilmaista sen vuoden 2023 julkisessa "Unionin tila" -puheessaan.
Von der Leyen on omien kristillisdemokraattiensa painostuksessa, jotka haluavat vähemmän vihreää kehityssuunnitelmaa ja ympäristöasioita ja enemmän panostusta maatalouteen ja maaseutuun. Todennäköisintä on, että Von der Leyen ei halua ottaa siihen selvästi kantaa tai hän saattaisi valita ”etulinjan pako” -ratkaisun.
Täysin erillinen kysymys on, kykeneekö Brysselin politiikka rauhoittamaan konfliktin (puolalaisen) maatalouskomissaarin Janusz Wojciechowskin ja muiden 26 komissaarin välillä. Hän noudattaa täysin omaa strategiaansa Ukrainan viljan viennissä EU:n satamiin. Tämä riita Von der Leyenin komissaariryhmän sisällä saattaa muodostua ratkaisevaksi kysymykseksi, joka vaatii taipumista tai johtaa murtumiseen.
Lisäksi Von der Leyenin on pidettävä puhe viikkoa myöhemmin (19. syyskuuta) CDU/CSU-puolueen kongressissa omassa osavaltiossaan Baijerissa, Saksassa, aiheesta ”maatalouden tulevaisuus”. Tavanomaisesti konservatiivisessa Etelä-Saksan osavaltiossa pidetään alueelliset vaalit 8. lokakuuta.
Vaaleista voi tulla merkki siitä, kuinka paljon oikeistolaisempi, maatalouden painottama linja onnistuu houkuttelemaan takaisin lähteneitä CDU/CSU-ääniä. Mielipidetiedustelujen mukaan EU-maissa on tapahtunut oikeistolaistumista, mutta tämä ei viime aikoina näyttänyt toteutuvan esimerkiksi Espanjassa.
Viikkoa myöhemmin (15. lokakuuta) Puolassa järjestetään parlamenttivaalit, jotka ovat lähes kokonaan maaseudun ja maatalouden kysymysten ympärillä. Sielläkin kysymykseksi nousee, palaavatko pettyneet maalaiset ja maanviljelijät konservatiivinationalistisen PiS-kokoomuksen kannattajiksi. Ukrainan viljakysymys, uhkaava rajojen sulkeminen ja kapinallinen EU-komissaari Wojciechowski ovat tällä hetkellä liipasimella.
Pari viikkoa myöhemmin (22. marraskuuta) järjestetään Alankomaissa parlamenttivaalit. Myös siellä osittain kysymys on siitä, palaavatko lähteneet CDA:n kannattajat, vai hakeutuvatko äänestäjät uusien puolueiden ja poliitikkojen pariin. Baijerin, Puolan ja Alankomaiden vaalien tulokset eivät todennäköisesti ratkaise EU:n politiikkaa, mutta ne voivat toimia indikaattoreina.
Merkittävin kysymys on kuitenkin, hyväksytäänkö maatalousvalta Ukraina Euroopan unionin jäseneksi. Neuvottelut alkavat 16. joulukuuta. EU-jäsenyyttä tavoittelee kymmenen maata; osaa on pidetty jonkin aikaa mukana, mutta ilman päätöksiä.
Pian EU-maiden on tehtävä ratkaisu, pitäisikö EU:n ensin saada oma taloutensa kuntoon. Tämä oli lähes sovittu jo Britannian lähdön jälkeen. Jos EU hyväksyy Ukrainan nopeutetusti etusijalla, sillä on väistämättä vaikutuksia yhteiseen maatalouspolitiikkaan, joka tapauksessa……