Tällä tavalla ympäristöministerit poikkeavat selvästi Euroopan komission ja Euroopan parlamentin ehdotuksista, sillä parlamentti haluaa juuri päinvastoin enemmän tiukennuksia.
Ministerit haluavat esimerkiksi, ettei puhdistuslaitoksen rakentamisvelvoitetta sovellettaisi pieniin kyliin tai alueisiin, joissa on alle 1250 asukasta. Ympäristöasioista vastaava komissaari Virginius Sinkevičius haluaa, että velvoite koskisi laajempaa aluetta.
Ministerit katsovat kuitenkin, että katse ei saa kohdistua pelkästään puhtaamman veden luonnon- ja ympäristönsuojeluun, vaan myös kansanterveyteen. Siksi nyt otetaan myös mukaan vaatimus, että EU-maiden on seurattava jäteveden tautienaiheuttajien, tarttuvien bakteerien ja vaarallisten kemikaalien esiintymistä. Tämän vuoksi myös muut komissaarit saavat tästä sananvaltaa.
Lisäksi ministerit haluavat, että tuoreesti EU:hun liittyneille maille myönnetään kahdeksan–kaksitoista vuoden siirtymäaika, koska niiden on viime vuosina täytynyt tehdä merkittäviä investointeja direktiivin toimeenpanemiseksi.
Kahden vuosikymmenen sisällä jäsenmaiden on varmistettava, että niin kutsuttu tertiäärinen puhdistus (typen ja fosforin poistaminen) otetaan käyttöön suurissa laitoksissa, joissa asuu 150 000 ihmistä. Poikkeus tehdään tapauksissa, joissa puhdistettua jätevesiä käytetään uudelleen maatalouden kastelussa, edellyttäen että siitä ei aiheudu ympäristö- tai terveydellisiä riskejä.
"Vesi on arvokas voimavara, joka käy yhä harvinaisemmaksi. Kaupunkien jätevedet voidaan nykyteknologialla puhdistaa onnistuneesti", toteaa ympäristöasioista vastaava komissaari Sinkevičius. Hänen mukaansa tämä avaa monia mahdollisuuksia maanviljelijöille käyttää turvallisesti kierrätettyä vettä kasteluun.
EU:n mukaan yli 40 000 miljoonaa kuutiometriä jätevesiä puhdistetaan vuosittain, mutta vain 2,4 % siitä saa jälkikäsittelyn, joka mahdollistaa sen käytön maataloudessa. Tämä on yksi syy, miksi Bryssel haluaa tiukentaa kriteerejä.