Tällä viikolla EU-maat yrittävät uudelleen löytää kompromissia. Onnistuminen riippuu pitkälti siitä, kumpi argumentti painaa enemmän: yritykset, jotka sanovat että odottaminen vahingoittaa, vai maat, jotka katsovat, että toimeenpanon kehittämiseen pitää ensin panostaa.
Suuryritykset eri aloilta vetoavat EU:n 27 jäsenmaan hallituksiin, että lakia ei viivytettäisi enää enempää. Heidän mukaansa jatkuvat lykkäykset aiheuttavat ennen kaikkea epävarmuutta: yritykset eivät tiedä, mihin sitoutuvat, ja investoivat hitaammin kestäviin tuotantoketjuihin.
Samaan aikaan muutamat EU-maat etääntyvät tästä kannasta. Saksa on pitkän hiljaisuuden jälkeen ilmoittanut haluavansa vuoden lykkäystä ja lakiehdotuksen kokonaisuudessaan uudelleenarvioitavaksi. Tämä ehdotus muistuttaa vahvasti aikaisempaa Itävallan ideaa ja menee jopa hieman pidemmälle kuin mitä Euroopan komissio itse on ehdottanut.
Saksa vaatii myös joustavampia sääntöjä yrityksille, jotka yhdistävät erilaisia toimintoja, kuten hotellit, jotka hallinnoivat myös metsämaata. Saksan mukaan pienet yritykset ja sekatoimialaiset yritykset kuormittuvat liikaa, jos laki astuu voimaan ilman säätöjä.
Saksan tällä hetkellä puolustaessa lykkäystä näyttää EU-maiden neuvostossa olevan enemmistö viivästyksen ja lain uudelleenarvioinnin kannalla. Tämä lisää riskiä, että nykyiset sopimukset eivät pysy voimassa. Silti on selkeitä vastustajia: Ranska ja Espanja ovat viikolla ilmaisseet, etteivät he halua lisähelpotuksia.
Yritysten, jotka vastustavat uutta lykkäystä, mukaan jokainen viivästysvuosi johtaa siihen, että tuottajat Euroopan ulkopuolella vetäytyvät. He toteavat, että raaka-ainemaiden kumppanit vetäytyvät, jos EU vaihtaa jatkuvasti kurssia.
Neuvotteluissa korostuvat kuitenkin huolet toimeenpanokelpoisuudesta: jotkut maat pelkäävät, että pienet yritykset takertuvat paperityöhön ja että eurooppalaiset järjestelmät eivät ole valmiita käsittelemään kaikkia tietoja. Tämä johtaa paineisiin ratkaista ongelmat ennen lain täydellistä käyttöönottoa.
Eroavaisuudet selkeästi osoittavat, että EU-maat ovat vahvasti jakautuneita. Yksi ryhmä haluaa edistystä ja selkeitä sääntöjä kaikille, toinen haluaa edetä vasta, kun toimeenpano on helpompaa. Tämän vastakkaisuuden vuoksi diplomaattien oli tällä viikolla vaikea saavuttaa sopua.