Neuvottelun aikana useat ministerit korostivat, että maatalous on ratkaisevaa ruoan turvallisuuden ja maaseudun kehityksen kannalta. Heidän mukaansa olisi väärin, jos valtiovarainministerit tai hallitusten johtajat päättäisivät maatalousbudjetin jakamisesta tai leikkauksista. Käytännössä budjettiasioista päättävät kuitenkin pääasiassa budjettikomissaari Piotr Serafin sekä komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen.
Maatalouskomissaari Christoph Hansen ei neuvottelujen jälkeen antanut yksityiskohtia, mutta huomautti, että uudessa eurooppalaisessa maatalouspolitiikassa (vuodesta 2027 alkaen) on otettava huomioon mahdollinen uusi kauppasopimus tai EU-jäsenyys Ukrainan kanssa.
Keskustelua käydään Euroopan komission 16. heinäkuuta esitettävän uuden monivuotisen rahoituskehyksen ehdotuksen valmistelun yhteydessä. On levottomuutta, koska kiertää huhuja, että rahaa maatalousrahastosta siirtyisi muihin prioriteetteihin, kuten puolustukseen tai digitalisaatioon. Samalla eri nykyiset rahastot ja budjetit aiotaan yhdistää yhdeksi rahavirraksi, jonka kunkin maan tulisi itse hallita ja jakaa.
Tällöin uhkaa, että Euroopan yhteisen maatalouspolitiikan toinen pilari (maaseudun kehitys) sisällytetään yhteen tukivirtaan maittain. Tämä on noin neljäsosa nykyisestä EU:n maatalousrahoituksesta.
Äskettäin entinen komissaari Draghi on talousraportissaan puolustanut suurempaa tukea yrityksille, ja puheenjohtaja Ursula von der Leyen on puolestaan puolustanut paljon laajempaa eurooppalaista puolustusyhteistyötä.
Tämän taustalla viljelijälobbausjärjestö Copa-Cogeca on käynnistänyt laajamittaisen adressikampanjan. Järjestö varoittaa komission ”vaarallisista” ehdotuksista, jotka uhkaisivat maataloustukien rakennetta ja tasoa.
Luxemburgissa ministerit lisäksi pääsivät sopimukseen uusista metsänhoitosäännöksistä. Ehdotus oli alun perin tarkoitettu kestävän metsänkäytön ja luonnonsuojelun vahvistamiseksi, mutta useiden maiden pyynnöstä se heikennettiin merkittävästi
Euroopan komission mukaan lopputulos on nyt niin laimeaksi vesitetty, että se harkitsee koko asetuksen poistamista. Alkuperäiset ympäristötavoitteet ja valvontamekanismit on suurimmaksi osaksi karsittu pois, mikä voi johtaa vakaviin ekologisiin haittoihin.
Maatalousministerit puolustivat tekemiään muutoksia ”välttämättömänä yksinkertaistamisena”. He katsovat, että metsänhoitokäytäntöjen tulee pysyä maanomistajille toteutettavissa ja taloudellisesti kannattavina. Erityisesti hallinnollisia rasitteita pidettiin haitallisina.