Alankomaat suhtautuu periaatteessa myönteisesti EU-komissaarien ehdotukseen, jonka mukaan suuremmat naudanlihantuotantotilat kuuluisivat jatkossa myös teollista ympäristönsaastumista koskevan direktiivin piiriin. Myös Alankomaat on samaa mieltä siitä, että tämän piiriin tulisivat paitsi suuret myös pienemmät sikatilat ja siipikarjatilat.
Tämän seurauksena näiden tilojen on muutaman vuoden kuluttua, samalla tavalla kuin teollisuuden saastuttajien, oltava yrityksessään uusimpien ympäristönsuojelutekniikoiden käytössä.
Muutama muu EU-maa on myös ilmaissut tukensa, mutta varauksin. Suurin osa maista ei kannata sitä, että yli 150 eläimen karjatilat kuuluisivat jatkossa sääntelyn piiriin. Lisäksi ehdotetut alhaisemmat kynnysarvot sikojen joidenkin kasvattajien ja siipikarjayrittäjien osalta koetaan uhkaksi heidän pienille perhetiloilleen.
Naudanlihantuotannon osalta tämä tarkoittaa, että yli 150 eläimen tilat kuuluisivat sääntelyn piiriin. Sikalat ja siipikarjatilat saavat nykyiset kynnysarvonsa laskettuina 300 emakkoon ja 500 sikoihin sekä 10 714 munivaan kanoihin ja 5 000 lihantuotantokukkoon.
Ympäristökomissaari Virginius Sinkevicius puhui maanantaina EU:n maatalousministerien kokouksessa Brysselissä ja kiisti, että uusi sääntely olisi liian laaja. Hänen mukaansa direktiivi koskisi jatkossa enintään 13 % kaupallisista karja-, sika- ja siipikarjatiloista, jotka yhdessä vastaavat 60 % EU:n ammoniakkipäästöistä ja 43 % metaanipäästöistä.
Monet maatalousministerit ilmaisivat maanantaina suuria huolia siitä, että karjatalous tasa-arvoistettaisiin teollisuuden kanssa.
Maatalouskomissaari Janusz Wojciechowski on aiemmin todennut, että EU-lainsäädännön muuttaminen vie vielä puolentoista vuoden, minkä jälkeen 27 EU-maata joutuvat sisällyttämään muutokset omiin lakeihinsa, ja sen jälkeen karjataloudella olisi vielä kolme vuotta aikaa sopeutua. Lisäksi Bryssel laatii vaikutusarvioinnin (’impact assessment’), kuten lähes aina uusissa laeissa tehdään.
Alankomaiden maatalousministeriön korkea virkamies Guido Landsheer (joka korvasi virkaatekevää ministeri Carola Schoutenia) totesi, että Alankomaat haluaa pitää toteuttamisen omissa (alankomaalaisissa) käsissään. Hän korosti, että sääntöjen tulee olla riittävän joustavia ja suhteellisia, jotta ne voivat mukautua muun muassa kansallisiin toimeenpano- ja valvonta-asioihin sekä alan käytäntöihin.
Lisäksi Alankomaat aikoo laatia oman vaikutusarviointinsa. Myös uudet säännöt tullaan tarkastelemaan suhteessa Alankomaiden maatalouden murrokseen, kuten ministeri Schouten aiemmin kirjoitti selventävässä kirjeessään parlamentille.