Maaperänäytteiden tulokset on sen jälkeen tallennettava julkiseen rekisteriin, jonka avulla naapurit ja kansalaiset voivat vaatia vahingonkorvauksia aiheuttajilta. Maaperän rekisteröinti- ja puhtaan maan todistusten järjestelmää voidaan myös yhdistää tukien myöntämiseen maanomistajille, maanviljelijöille ja puutarhureille.
EU:ssa on yli 3 miljoonaa tunnettua saastunutta aluetta, vaikka kaikissa EU-maissa ei viime vuosina ole tehty edes perusteellista maaperätutkimusta. Alankomaissa on noin 250 000 aluetta, jotka saattavat olla vakavasti saastuneita. Näihin kuuluvat muun muassa (entiset) kemialliset pesulat, huoltoasemat, autotallit, kaasutehtaat tai maatalousalueet, joilla on ennen käytetty nykyisin kiellettyjä aineita.
Ehdotettu direktiivi kohtaa vastustusta maatalouspiireissä. Maatalousministerit ja Alankomaiden maatalousjärjestö LTO ovat ilmaisseet vakavia huolenaiheita. LTO-Nederlandin mukaan lisärajoitukset ja velvoitteet eivät ole toivottavia, ja Euroopan unionin tulisi ottaa huomioon yksittäisten jäsenmaiden erityisolosuhteet ja tarpeet.
Myös Unileverin entinen toimitusjohtaja Paul Polman, joka nyt ajaa ympäristökysymyksiä, kutsui direktiiviä ”merkittäväksi lainsäädännöksi”, mutta totesi, että terveitä maaperiä ei ole määritelty selkeästi. Hän toivoi, että laaditaan ”täsmällisempiä tavoitteita”, jotka ovat lisäksi ”paikkakohtaisia ja viljelyspecificisiä”.
Eurooppalaisesta puhtaan maan asetuksesta ei tule sitovaa direktiiviä, eikä siinä ole tulosvelvoitteita; ei vuoteen 2050 mennessä eikä välivuosille. Luonnonsuojelujärjestöt ovat kutsuneet Euroopan komissiota asettamaan sitovia tavoitteita maaperän eroosion estämiseksi. Mutta ympäristökomissaari Virginius Sinkevičius totesi, että Bryssel haluaa ensin varmistaa, ettei maaperän kunto heikkene entisestään; vasta sen jälkeen aloitetaan puhdistaminen ja parantaminen.
Päätöksentekoprosessin seuraava vaihe sisältää Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnan kannan, joka myös määrittelee näkemyksensä ehdotuksesta. Vasta tämän vaiheen jälkeen voivat alkaa trilogineuvottelut ympäristöministereiden ja Euroopan komission kanssa, joissa odotetaan edelleen kompromisseja ja päätöksiä.