Tuo kiistanalainen puolue oli lokakuun alun parlamenttivaaleissa suurin puolue; FPÖ sai yli 29 % äänistä, mutta kukaan ei halua muodostaa hallitusta pro-Putin politiikko Kicklin kanssa. Presidentti Van der Bellen (Vihreät) on nyt antanut Nehammerille tehtäväksi murtaa pattitilanne.
Nehammerilla on nyt haasteena muodostaa toimiva koalitio, ainakin sosiaalidemokraattisen SPÖ:n kanssa. Vaikka heidän välillä on merkittäviä politiikkaeroja, erityisesti verouudistusten ja ilmastopolitiikan osalta, heidän koalitionsa on todennäköisin vaihtoehto, jota täydentäisi Vihreiden ja/tai liberaalin Neosin tuki. Kaksipuolueinen ÖVP:n ja SPÖ:n koalitio muodostaa vain yhden paikan enemmistön. Liberaalit ja vihreät voisivat tässä tilanteessa toimia tehokkaina lisäkumppaneina.
Vihreiden rooli voi tarjota tasapainon keskustaoikean ja keskusta-vasemmiston näkemyksille. Heidän vahvuutensa on pääasiassa ympäristöpolitiikassa ja sosiaalisessa oikeudenmukaisuudessa, jotka voivat olla neuvotteluissa hankalia perinteisiä ÖVP:tä kohtaan.
Lisäksi Neosin liberaalit ovat houkutteleva vaihtoehto, erityisesti heidän painotuksensa välttämättömiin talousuudistuksiin ja progressiiviseen politiikkaan, mikä voi olla houkuttelevaa sekä ÖVP:lle että SPÖ:lle.
Aluevaalit muutaman kuukauden kuluttua ovat ratkaisevia äärioikeistolaisen FPÖ:n jatkosijoittumisen ja sen mahdollisen vaikutuksen kannalta tulevaan hallituspolitiikkaan. Kysymys kuuluu, onnistuuko ÖVP-johtaja Nehammer tulevina viikkoina muodostamaan kestävän koalition vai kohtaako Itävalta hallituksellisen epävakauden pitkittyneen kauden.
Aluevaalit ovat tässä jälkimmäisessä tapauksessa uusi testi itävaltalaisille poliittisille puolueille. Jos Nehammer onnistuu murtamaan pattitilanteen, se voisi vahvistaa hänen ÖVP:tään, mutta epäonnistunut hallituksen muodostus voisi hyödyttää FPÖ:tä ja aiheuttaa lisää jakautuneisuutta Itävallan politiikassa.