Libyalainen sotapäällikkö Khalifa Haftar on hylännyt Turkin ja Venäjän
Haftar sanoo, että poliittisen prosessin elvyttäminen ja maan vakauden turvaaminen onnistuu vain ”terroristiryhmien hävittämisellä” ja Tripolia hallitsevien miliisien hajottamisella. Libyaa johtavat tällä hetkellä kilpailevat viranomaiset, joilla kummallakin on omat armeijansa ja tukijansa, osin ulkomaiset miliisit mukaan lukien. Haftarin hallitusta tukevat Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Jordania ja Egypti, sekä Ranska ja Venäjä. Tripolin hallitus saa tukea Turkilta, Qatarilta ja Italiasta.
Haftarin joukot aloittivat huhtikuussa hyökkäyksen pääkaupunkia vastaan, jossa toimii YK:n tunnustama pääministeri Fayez al-Serrahin hallitus. Haftarin miliisit valtasivat tällä viikolla myös merkittävän rannikkokaupungin Sirten.
Myös EU vaati tällä viikolla tulitaukoa. Sekä pääministeri al-Serraj että Haftar tapasivat keskiviikkona Roomassa Italian pääministerin Giuseppe Conten. Conte yrittää toimia välittäjänä tulitauon saavuttamiseksi.
Turkin parlamentti antoi torstaina luvan joukkojen lähettämiseen Libyaan sen jälkeen, kun oli tehty erillinen sopimus sotilaallisten asiantuntijoiden lähettämisestä ja joulukuussa allekirjoitettiin aseiden toimittamisesta. Haftarin Libyan kansallinen armeija (LNA), jolla on ylivoimaiset ilmavoimavalmiudet ja alueellisten valtioiden tuki, on tähän asti ollut sotilaallisesti etulyöntiasemassa.
Libya on ollut kaaoksessa vuodesta 2011 lähtien, jolloin NATO:n tukema kapina kukisti pitkäaikaisen diktaattori Muammar Gaddafin. Maa on nykyisin jaettu GNA:n ja itäisen Haftarin vastakkaisten viranomaisten kesken.
Jännitteet kiristyivät viime vuonna, kun Haftar aloitti hyökkäyksen Tripolin valtaamiseksi, tukena YAE ja venäläiset Wagner-ryhmän palkkasotilaat, joita johtaa Venäjän presidentti Vladimir Putinin läheinen liittolainen – vaikka Moskova kiistää asian.
Libyan konflikti on kuitenkin paljastanut erimielisyyksiä EU-maiden kesken. Ranska on ottanut Haftarin puolen, kun taas Italia ja muut EU-maat tukevat Serrajta ja GNA:ta, jotka he katsovat lailliseksi, kansainvälisesti tunnustetuksi hallitukseksi YK:n välittämän valtajaon jälkeen.