Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana naudanlihantuotanto maailmassa on vähentynyt hieman ja sianlihantuotanto merkittävästi, mutta siipikarjan kulutus on yli kaksinkertaistunut. Kolmen australialaisen yliopiston tutkimuksen mukaan on myös mahdollista, että vauraiden länsimaiden maksimilihankulutus on saavutettu, kun taas kehittyvien talouksien kulutus jatkaa kasvuaan.
Vuoden 2000 ja 2019 välillä lihankulutuksessa on tapahtunut suuria muutoksia maailmanlaajuisesti. Tutkimuksen mukaan naudanlihankulutus laski 3,9 % 22,8 prosentista 18,9 prosenttiin heidän välillä.
Sianlihan kulutus henkeä kohden kasvoi hieman Kiinassa ja jopa huomattavasti Vietnamissa. Yhteensä 19 maassa sianlihankulutus henkeä kohden kasvoi, kun taas seitsemässä maassa se pieneni.
Nykyisin siipikarja on maailman suosituin lihalaji (kasvua 10 prosentista 15 prosenttiin), jota seuraavat sianliha, naudanliha ja sitten lampaan- ja vuohenliha. Suurimmassa osassa tutkituista maista (26:sta 35:stä) lihankulutus kasvoi merkittävästi, suurimmat nousut nähtiin Venäjällä, Vietnamissa ja Perussa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että 13 maassa siipikarjan kulutus henkeä kohden yli kaksinkertaistui.
Sianlihan osuus kokonaislihankulutuksesta on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana pienentynyt. Vietnamissa ja Kiinassa sianliha muodosti aikoinaan kaksi kolmasosaa, mutta nyt se on pudonnut puoleen lihankulutuksesta. Vaikka australialaisessa tutkimuksessa afrikkalaista sikaruttoa ei mainittu syynä, on todennäköistä, että tarjonnan supistuminen oli vähentymisen aiheuttaja.
Joissakin maissa näytti siltä, että joidenkin lihalajien kulutushuippu oli saavutettu, ja kolme maata (Uusi-Seelanti, Kanada ja Sveitsi) olivat jo saavuttaneet sen. Siipikarjan kulutus kasvoi useimmissa maissa ajan myötä, kun taas naudanlihan ja lampaan/karitsan kulutus väheni monissa maissa.
Kuudessa maassa kokonaislihankulutuksessa havaittiin yleistä laskua. Merkittävin vähennys nähtiin Uudessa-Seelannissa ja Sveitsissä. Maissa, joissa sianlihankulutus on laskusuunnassa, muutokset olivat pieniä, paitsi Kanadassa, missä kulutus laski 22,6 kilosta henkeä kohden vuonna 2000 16,3 kiloon vuonna 2019.
Lisäksi tutkimus osoitti, että lihankulutuksen kasvu painottuu enimmäkseen kehittyvien talouksien maihin, mutta se ei ole rajaton. Vauraissa maissa kuluttajat käyttäytyvät eri tavalla. Keskimääräisen bruttokansantuotteen henkeä kohden käännekohta on noin 40 000 dollaria, jonka jälkeen taloudellisen hyvinvoinnin nousu ei enää johda lihankulutuksen kasvuun.
Tutkijoiden mukaan he löysivät tästä todisteita, kun he yrittivät yhdistää bruttokansantuotteen henkeä kohden ja lihankulutuksen henkeä kohden. He havaitsivat suoran yhteyden kulutuksen nousun ja vaurauden kasvun välillä kehittyvissä talouksissa, mutta eivät vauraimmissa maissa.