Merkittävä kehityssuunta on vasemmistokoalition elpyminen Jean-Luc Mélenchonin johdolla. Tämä koalitio, joka koostuu sosialisteista, vihreistä ja kommunisteista, on saavuttanut huomattavia voittoja ja haastaa perinteisen ranskalaisen vallanjaon. Aiemmin samanlaiset yritykset muodostaa ”vasemmisto rintama” ovat epäonnistuneet jyrkkien erimielisyyksien vuoksi ohjelmissa ja poliitikoissa jakautuneen vasemmiston kesken.
Vasemmistokoalitio voi nyt muodostaa hallituksen yhdessä istuvan presidentti Emmanuel Macronin johtaman hallituspuolueen kanssa, joka toisena puolueena sai odotettua suuremman osan äänistä.
Euroopan unionin edistykselliset poliitikot ylistävät ranskalaisia äänestäjiä heidän valinnastaan torjua äärioikeiston etenemistä. He pitävät ranskan vaaleja esimerkkinä siitä, miten yhteistyö ja koalitioiden muodostaminen voivat johtaa tasapainoisempaan ja osallistavampaan politiikkaan.
Äänestystulos nähdään myös ’ei’-vastauksena äärioikeistolle. Marine Le Penin Rassemblement National (RN) voitti paikkoja, mutta ei riittävästi saadakseen vallan. Myös Saksassa on jo kuukausia pidetty suuria mielenosoituksia äärioikeistolaisen AfD:n mahdollisen yhteistyön vastustamiseksi.
Alankomaissa viime viikolla valtaan nousi kuitenkin äärioikeistolaisen puolueen johtama hallitus. EU-vastainen ja islaminvastainen poliitikko Geert Wilders sai riittävästi kannatusta kahdelta keskustapuolueelta ja uudelta populistiselta maanviljelijäpuolueelta.
Vaalien tulokset asettavat ranskalaisille poliitikoille huomattavia haasteita poliittisen vakauden säilyttämisessä. Presidentti Macronin ja hänen uusien vasemmistokoalitioystävien on navigoitava pirstoutuneessa parlamentissa.
Tämä tilanne vaatii uudenlaista lähestymistapaa Ranskan poliittisessa järjestelmässä, jossa koalitiot ja yhteistyö ovat keskiössä, kuten monissa muissa eurooppalaisissa demokratioissa.