Saksan maatalousministeriö jatkaa tiedotuskampanjoitaan afrikkalaisen sikaruton ehkäisemiseksi.
Liittovaltion hallituksen mukaan Saksalla on riittävästi laboratorioresursseja afrikkalaisen sikaruton tutkimuksiin kotieläimissä. Naapurimaa Puolassa on nyt kolmasosa maasta julistettu ’tartunta-alueeksi’ ja siellä on voimassa tiukat kiellot. Saksan itäiset osavaltiot rakentavat rajoille aitoja yrittäen estää tartuntaa saaneiden villisikojen leviämistä.
Saksassa on käynnissä hankkeita kuolleiden villisikojen raatojen etsintään ja poistamiseen metsästyskoirien avulla Saarlandissa, Reininmaassa-Pfalzissa ja Schleswig-Holsteinissa. Tartunnan saaneiden maatilojen määrä on jälleen kasvanut, ja yksi uusista tapauksista on 50 kilometrin päässä Saksan rajasta.
Puolan pääeläinlääkäri on ilmoittanut seitsemästä uudesta afrikkalaisen sikaruton (ASF) puhkeamisesta siatiloilla Puolan alueella. Viimeisen kahden viikon aikana tartuntatilanteet ovat lisääntyneet huomattavasti. 20. heinäkuuta lähtien maassa on todettu 30 uutta sikatartuntaa. Tilanne johtaa siihen, että tuhansia eläimiä joudutaan teurastamaan sekä suuri määrä laumoja on asetettava siniselle alueelle (kuljetuskieltoalueet).
Markkinoiden tarkkailijat Puolassa kuvaavat tilannetta dramaattiseksi. Kuluvan vuoden ensimmäisellä puoliskolla lähes 50 000 sikaa on jouduttu lopettamaan ASF-tartuntojen vuoksi, mikä ylittää koko vuoden 2019 määrän. Viime vuonna Puolassa todettiin 48 ASF-puotetta kotisiatiloilla; nyt jo 37. Kaikki tilakoot ovat kärsineet – kahdesta sian pitopaikasta aina 9 500 eläimen lannanlaskupaikkaan asti. Vuonna 2019 yli 35 000 sikaa jouduttiin lopettamaan yhteensä.
Aleksander Dargiewicz Puolan sikatilayhdistyksestä POLPIG sanoo, että ASF-tauti ei vaikuta vain sikojen kasvattajiin, vaan koko elintarviketeollisuuteen ja sillä on merkittävä vaikutus valtion budjettiin. Kuljetusrajoitukset sinisillä alueilla tekevät tuotannosta kannattamatonta. Puolassa sille alueelle, joka kattaa 36 % sikakannasta, ei ole tarpeeksi teurastamoja, mikä on laskenut sikojen ostohintoja huomattavasti.
Dargiewiczin mukaan taistelu afrikkalaista sikaruttoa vastaan on poikkeuksellisen vaikeaa ja ennen kaikkea kallista. Hänen mukaansa villisikojen metsästystä pitäisi tehostaa, raatoja kerätä metsästä, ja sikakantojen biologista suojaa kehittää entisestään.