Mielenosoittaville saksalaisille maanviljelijöille menestyksen mittari näyttää olevan yksinkertainen: kuinka suuri maanantain suuri kansallinen mielenosoitus Berliinissä tulee olemaan? Tuleeko paikalle vain muutamia satoja traktoreita, muutamia tuhansia maanviljelijöitä vai valtaavatko Unter den Lindenin kymmenet tuhannet mielenosoittajat ja tuhannet maatalouskoneet?
Lisäksi liittopäivien maatalousvaliokunta kokoontuu tiistaina ja keskiviikkona, kuudentoista osavaltion ministerit keskustelevat säästöehdotuksista torstaina ja tulevana viikonloppuna alkaa Berliinissä Vihreä viikko. Lyhyesti sanottuna: monet saksalaiset maanviljelijät olivat jo päättäneet matkustaa tällä viikolla Berliiniin.
Viime viikolla kymmenissä alueellisissa mielenosoituksissa tuhannet ajoneuvot kulkivat moottoriteitä pitkin vilkkaisiin liikenneympyröihin useissa saksalaisissa kaupungeissa. Saksalaisten maa- ja metsätalousjärjestöjen ylätason liitto on Bauernverband (DBV), mutta ne ovat pääasiassa alueellisesti organisoituneet osavaltioittain. Osavaltiotasolla on heidän organisointi- ja mobilisointivoimansa.
Tämä alueellinen hajautus toimii tässä tapauksessa saksalaisessa politiikassa ”vaimentavasti”. Monet tehtävät ja valtuudet (sekä budjetit!) on sijoitettu kuudentoista osavaltion hallituksille. Bundesminister für Ernährung und Landwirtschaft Cem Özdemir (Vihreät) on toki liittovaltion ministeri, mutta monissa päätöksissään hän tarvitsee kuudentoista osavaltion BMEL-ministerin yhteistyötä.
Ne ministerit ovat eri poliittisista puolueista: kuudessa osavaltiossa maatalousasioista vastaa tällä hetkellä CDU/CSU:n edustaja. Tämän vuoksi Saksan laajuisessa BMEL-politiikassa ei kovin paljon kinaa tai syytöksiä ole koalition ja opposition, punakeltaisenvihreän ja mustan välillä.
Vaikka erityisesti Vihreät ja FDP-liberalit ovat pettyneiden maanviljelijöiden yleisiä syytöksen kohteita, Özdemir torjuu tämän usein viittaamalla siihen, että viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana CDU-ministerit ovat (SPD:n suostumuksella) pääosin laatineet Saksan maatalouspolitiikan. Hän sanoo, että he etenkin eivät ole onnistuneet sen tekemisessä.
Muidenkin maatalousyrittäjien keskuudessa on yksimielisyyttä siitä, että eläintuotantoa sekä maatalous- ja puutarhataloutta on modernisoitava: tätä tarpeellisuutta Borchertin tulevaisuuskomissio (Saksan vastaava Johan Remkes) on selvästi osoittanut. Tarve ei kuitenkaan johdu pelkästään Berliinin tai Brysselin monimuotoisuutta, eläinten hyvinvointia, ilmastoa tai Green Deal -vaatimuksia koskevista vaatimuksista.
Politiikka on kuitenkin edelleen erimielinen siitä, miten tällainen maatalouden muutos pitäisi rahoittaa. Kassalla? Vai pitäisikö lihayhtiöiden, vähittäiskauppojen ja kemianteollisuuden sijoittaa takaisin ruokatuotantoon osa miljardiensa tuotoista?
Saksan maataloussektori on viime vuosina toiminut varsin hyvin, mutta kuten muuallakin EU-maissa, sen on otettava huomioon, että tulotuen määrä tulee laskemaan tulevina vuosina. Lisäksi on vielä korjattavaa paljon, mm. nitraattisaasteen ja lannan käsittelyn osalta. Saksalainen talous ei myöskään ole yhtä vahvassa asemassa kuin muissa EU-maissa. Berliinissä julkaistaan seuraavan kahden viikon aikana uusia vuosineljänneslukuja; Saksa saattaa joutua taantumaan.
Saksan hallituksen suosio on heikko. Radikaalit poliittiset ja maatalousryhmät yrittävät kaapata maatalousdieselin keskustelun. Kuorma-autonkuljettajat ja junanveturit ovat jo lakossa; nyt maanviljelijät marssivat kaduille. Tämän epäedullisen tilanteen keskellä liittokansleri Olaf Scholzin koalitio joutuu yrittämään seuraavan kahden viikon aikana saada miljardiluokan säästöt hyväksyttyä liittopäivissä. Myös liikennevalokoaltiolle voi koittaa nyt ylä- tai alamäen hetki….