Liittokansleri Olaf Scholz (SPD) ja maatalousministeri Cem Özdemir (Vihreät) katsovat, että valtion tulisi osallistua eläinystävällisempien suurempien sikaloiden ja kaltereiden korvaamisen rahoittamiseen sianlihantuotannossa. FDP haluaa jättää tämän “markkinoiden vastuulle”.
Mahdolliset veronkorotukset kuuluvat talousministeriön vastuulle, jota johtaa FDP:n ministeri Christian Lindner, ja näin ollen myös Saksan poliitikkojen toimivallan alaisuuteen. Lisäksi on kysymys siitä, tulisiko korkeampi vero kohdistaa kaikkeen ruokaan vai pelkästään lihaan.
Kuitenkin kohdennettu lisämaksu lihasta tai maitotuotteista voisi kuulua Özdemirin BMEL-ministeriön alaisuuteen. Tällaisen lisämaksun (“suora tuki viljelijöille”) tarkoituksena olisi nimenomaan tukea siirtymää eläinystävällisempiin tuotantotapoihin maataloussektorilla. Tällainen lisämaksu tarvitsee kuitenkin etukäteishyväksynnän Brysseliltä.
Ministeri Özdemirin viimeisin ehdotus sisältää muun muassa "Tierwohlcentin", lihatuotteiden hinnasta perittävän lisämaksun. Sen suuruus ei ole vielä selvillä. Tähän asti Özdemir on todennut vain, että lisämaksun taso tulisi määritellä “poliittisesti”.
Borchertin tulevaisuuskomissio ehdotti (yli kaksi vuotta sitten) 40 sentin lisämaksua kiloa kohti lihaa. Eläintuotannon uudistamisen kustannukset voivat nousta jopa 3,6 miljardiin euroon vuodessa seuraavan viisitoista vuoden aikana.
Maitosektorilla ja sianlihantuotannossa on kritisoitu konkreettisten lukujen puuttumista. Myös maataloudesta on tullut tukea. Jos haluamme muokata tuotantoa ja jatkaa saksanlihan syömistä, tätä vaihtoehtoa ei voi välttää. Ilman eläinten hyvinvointiveroa se ei ole mahdollista, sanotaan. Myös Saksan maanviljelijäyhdistys on lausunut tukensa “eläinten hyvinvointisentille”.
Özdemir vaikuttaa olevan päättäväinen toteuttamaan suunnitelmansa. Äskettäin myös CDU/CSU-oppositio vihjasi, että tietyin ehdoin asiasta voidaan keskustella. Saksan politiikassa keskustelu näyttää yhä vähemmän käsittelevän sitä, tuleeko maatalouden siirtymää rahoittaa kansallisesti, ja yhä enemmän sitä, millä tavoin se rahoitetaan.