Osavaltioiden välillä oli suuria alueellisia eroja. Saarlandissa vuokrahinnaksi arvioitiin keskimäärin 99 euroa, kun taas Alankomaita rajautuvilla maatalousalueilla vuokra- ja pellonvuokrahinnat olivat huomattavasti korkeammat. Pohjois-Rhein-Westfalenissa maksettiin keskimäärin 560 euroa. Alankomaiden lisäksi myös Niedersachsen (€ 548), Schleswig-Holstein (€ 479) ja Baijeri (€ 415) ylittivät selvästi kansallisen keskiarvon.
Saksan kokonaismaatalousmaan pinta-ala on 16,6 miljoonaa hehtaaria, josta noin 60 prosenttia on vuokramaata ja 38 prosenttia viljelijöiden omistuksessa. Suurin osa vuokra-alueista on viljelymaata (69 prosenttia), jota seuraa pysyvä nurmiala (27 prosenttia) ja muut vuokra-alueet (4 prosenttia). Näihin viimeksi mainittuihin kuuluvat viinitarhat ja hedelmätarhat sekä taimitarhat ja kasvihuoneet.
Myös maatalousyhtiöiden oikeudellisissa muodoissa on suuria eroja. Viime vuonna Saksassa noin 85 prosenttia oli yksityisyrittäjiä, joista yli puolet oli osa-aikaisia yrityksiä. Vähemmistö (12 prosenttia) oli yhteisyrityksiä ja oikeushenkilöitä, kuten osakeyhtiöitä ja GmbH-yhtiöitä. Nämä osuuskunnat hallinnoivat keskimäärin 176 hehtaaria yritystä kohden, mikä on selvästi suurempi ala kuin yksittäisillä yrityksillä, joiden keskimääräinen ala on 46 hehtaaria.
Suuriin yritysmuotoihin verrattuna niiden markkina-asema on voimakas: suuryritykset hallitsevat yhteensä noin 39 prosenttia Saksan maatalousmaasta.
Vuokratason nousulle on useita syitä: muun muassa se, että maatalousmaa on yleisesti ottaen niukempaa, sekä teknologinen kehitys ja yritysten keskittäminen. Tämä johtaa lisääntyneeseen kilpailuun. Esimerkiksi karjatilat tarvitsevat lisää tilaa eläinten määrän lisäämiseksi.
WWF on kritisoinut tilannetta. "Maa on spekulaation kohde", sanoo WWF Saksan maatalous- ja maankäyttöosaston johtaja Rolf Sommer. Saksan maatalous tarvitsee monimuotoisuutta, mutta WWF:n mukaan Euroopan maatalouspolitiikka on menossa väärään suuntaan. Koko EU:ssa 80 prosenttia yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) suorista maksuista kohdistuu vain 20 prosentille tiloista.
Tulevaisuudessa hehtaarikohtaiset tuet pitäisi poistaa, ja rahoitusta tulisi suunnata yhteiskunnallisesti merkittäville palveluille, kuten biodiversiteetin suojelulle, pohjavesien ja ilmaston suojelemiselle sekä eläinten hyvinvoinnille.