Saksassa CDU:n puolueen puheenjohtaja Annegret Kramp-Karrenbauer on ilmoittanut eroavansa. Sekä Saksan että Euroopan politiikassa odotettiin, että hänestä tulisi liittokansleri Angela Merkelin seuraaja.
Kaksi vuotta sitten hän otti puolueen puheenjohtajuuden Merkeltä. AKK sanoo nyt, ettei hän ensi kesänä asetu liittokansleriehdokkaaksi, vaikka Merkel ilmoittikin eroavansa jo viime vuonna. Tämä on johtanut suuriin epäselvyyksiin siitä, kuka tulee olemaan Saksan uusi johtaja alle puolentoista vuoden kuluttua – ei vain Berliinissä.
Kramp-Karrenbauer on sanonut puolueen johtokunnassa, että liittokanslerin virka (tai ainakin ehdokkuus siihen) ja puolueen puheenjohtajuus tulisi olla samassa henkilössä, jotta CDU:ta ei heikennetä kahdella johtajalla. Jotkut näkevät tämän verhottuna kehotuksena Merkelille luopua tehtävistään aikaisemmin, jotta AKK voisi hoitaa molemmat roolit.
Promotion
Angela Merkel toimi vuosia molemmissa tehtävissä, mutta luovutti puolueen puheenjohtajuuden vuoden 2018 lopussa, mikä yleisesti nähtiin hänen poliittisen perintönsä siirtämisen ensimmäisenä askeleena.
AKK:n mukaan CDU:ssa vallitsee epäselvyys ääripoliittisten puolueiden, kuten äärioikeistolaisen AfD:n ja äärivasemmistolaisen Die Linken käsittelystä. Kramp-Karrenbauer on tiukasti vastaan minkäänlaista yhteistyötä kummankaan puolueen kanssa, mutta puolueessa ei ole yksimielisyyttä asiasta. Tämä on osaltaan asettanut puolueen puheenjohtajan paineen alle, sillä CDU:n nykyinen hallituskumppanuus sosiaalidemokraattisen SPD:n kanssa ei myöskään suju hyvin, ja monet odottavat jo "suuren koalition" romahdusta.
Toukokuun äskettäisissä (Euroopan) vaaleissa kävi ilmi, että Saksan kaksi suurta keskustapuoluetta SPD ja CDU/CSU ovat menettäneet paljon äänestäjiä, erityisesti vasemmalta Vihreille ja oikealta AfD:lle. Thüringenin osavaltion viimeaikaisissa neuvotteluissa aluehallituksen muodostamisesta CDU:n aluejohtajat kieltäytyivät tekemästä hallitusyhteistyötä Vihreiden ja Die Linken kanssa, mutta vaikuttivat olevan valmiita hyväksymään äärioikeistolaisen AfD:n hallitusta tukevan aseman.
Tämä synnytti shokkia koko Saksassa, sillä se oli ensimmäinen kerta, kun jokin puolueista äänten kanssa tuki äärioikeistoa. Puolueen puheenjohtaja AKK ei selvästikään onnistunut saamaan alueellista puolueosastoa noudattamaan kantaansa, mikä vaikutti olevan yleinen käsitys. Tämä johti erityisesti oikeistolaisessa saksalaisessa lehdistössä ankaraan kritiikkiin ja verhottuun vaatimus erosta. Ei ole vielä selvää, onko puolueen johtokunta vaatinut hänen eroa, onko hän päättänyt sen itse vai onko liittokansleri Merkel painostanut häntä siihen.
Mutta myös Thüringenin kriisin jälkeen oli jo ennestään kritiikkiä Kramp-Karrenbauerin puoluejohtamistyylistä, erityisesti vaalitappioiden ja heikkojen kannatuslukujen vuoksi. Marraskuussa Leipzigin puoluepäivillä hän joutui uhkaamaan eroavansa, mutta onnistui sillä tempulla palauttamaan puolueen yhtenäisyyden.
Kramp-Karrenbauer on vasta äskettäin myös Saksan puolustusministeri Ursula von der Leyenin seuraajana, joka joulukuussa valittiin Euroopan komission puheenjohtajaksi. Kramp-Karrenbauer aikoo pian järjestää liittokansliehdokkaan vaaliprosessin ja valmistella puoluetta tulevaisuutta varten antaen sitten puolueen puheenjohtajuuden ensi kesän jälkeen.
Saksassa pidetään uudet parlamenttivaalit vuonna 2021, jolloin Merkelin aikakausi päättyy 16 vuoden jälkeen. Nykyinen liittokansleri on kerrottu kiittäneen AKK:ta perusteellisesti puolueen johtokunnassa ja pyytänyt häntä jäämään puolustusministeriksi.