Maatalousala ja politiikka ovat käännekohdassa, kun kolmikantaneuvotteluiden tariffiratkaisut ovat jumissa, vaikka aiemmin hallituksen, yritysten, maatalousjärjestöjen, luonnonsuojeluyhdistysten ja paikallishallinnon muodostama yhteiskunnallinen keskusfoorumi pääsikin sopuun.
Herningin kokousta leimasi kiireellisyyden tunne. Yli 400 maanviljelijää ilmaisi huolensa yritystensä tulevaisuudesta. Kokouksessa oli läsnä suuri joukko maatalousalan johtohahmoja sekä viisi tanskan ministeriä.
L&F:n puheenjohtaja Søren Søndergaard totesi avaussanoissaan, että maatalousala on valmis sopeutumaan ja haluaa olla mukana vaikuttamassa edellyttäen, että poliittinen tuki on selkeää. Ilmasto-, energia- ja infrastruktuuriministeri Lars Aagaard kutsui maanviljelijöitä “tarinan sankareiksi” heidän halukkuudestaan osallistua vihreään muutokseen.
Puheenjohtaja Søndergaard kritisoi neuvotteluista vuotaneita tietoja, jotka hänen mukaansa vaikeuttavat keskustelua entisestään. Vuoto on aiheuttanut levottomuutta ja epäluottamusta alalla ja mutkistanut neuvotteluja. Politiikan on vielä valittava kolmen vaihtoehdon joukosta, joilla edistetään luonnon ennallistamista ja päästöjen vähentämistä, verokantojen noustessa tai laskiessa vaihtoehdosta riippuen.
Uutena esteenä päättösopimukselle ovat kaksi äskettäin julkaistua raporttia, jotka kyseenalaistavat uuden maatalouden ja karjatalouden CO2-ilmastoveron. Nämä raportit, jotka julkaistiin heti ennen kokousta, ovat lisänneet epäilyksiä maatalousyrittäjien taloudellisista vaikutuksista.
Toinen raportti osoittaa, että nitraatti- ja typpisaaste on suurempaa kuin aiemmin arvioitu, ja toinen raportti puolestaan paljastaa, että tanskalaisviljelijöiden tulot ovat merkittävästi kasvaneet viime vuosina. Politiikassa ja yhteiskunnan keskusfoorumissa on nyt esitetty, että viljelijöiden tulisi maksaa enemmän siirtymävaiheen kustannuksiin.
Huolimatta raporttien epäedullisista tuloksista ja läpimurron puutteesta kokouksessa ministeri Aagaard ilmaisi toivomuksensa, että politiikka tekee pian päätöksen. Hän korosti nopean toiminnan välttämättömyyttä maanviljelijöiden luottamuksen säilyttämiseksi ja vihreän siirtymän toteuttamiseksi aiheuttamatta alalle tarpeetonta haittaa.