Eurooppalaiset ovat jo pitkään tottuneet siihen, että tuoreita tomaatteja, kurkkuja, marjoja ja meloneja voi ostaa ympäri vuoden. Useimmat EU-maista tuovat suurimman osan niistä Espanjasta, jossa miljoonia tonneja vihanneksia ja hedelmiä viljellään valkoisten muovimaisemien keskellä, jotka ulottuvat laajalle alueelle maan eteläisessä aurinkoisessa osassa.
Maailmanlaajuisesti viherrakentamisen tuotanto kasvaa, osoittaa Kööpenhaminan yliopiston uusi tutkimus, jossa on laskettu viherrakentamisen maailmanlaajuinen laajuus. Suuri kasvu ei kuitenkaan tapahdu Euroopassa, vaan matalan ja keskitulotason maissa maailman eteläosissa.
Tutkijat ovat käyttäneet algoritmien ja satelliittikuvien yhdistelmää kartoittaakseen, kuinka paljon maata maailmanlaajuisesti käytetään viherrakentamiseen. Tulokset osoittavat, että viherrakentaminen – oli se sitten kasvihuoneissa tai muovilla peitetyillä avomailla – kattaa vähintään 1,3 miljoonaa hehtaaria maapinta-alasta. Uusi luku on lähes kolme kertaa suurempi kuin aiemmat arviot.
Viherrakentamisen tuotantoa on 119 eri maassa, joista Kiina kattaa peräti 60,4 % kokonaisalasta. Toisena on Espanja 5,6 % osuudella ja kolmantena Italia 4,1 %:lla. Alankomaiden kasvihuonetuotanto on yhdeksännellä sijalla noin puolentoista prosentin osuudella.
Missä suuria kasvihuonekeskuksia muodostui pohjoisessa maailmassa 1970- ja 1980-luvuilla, ne syntyivät vasta 20 vuotta myöhemmin eteläisessä maailmassa. Ja kun pohjoisessa maailmassa on nyt jonkin verran pysähtymistä, kasvu jatkuu Aasian, Afrikan sekä Keski- ja Etelä-Amerikan maissa. Nykyään eteläinen maailma tuottaa 2,7 kertaa enemmän kasvihuonekaasuja kuin pohjoinen maailma.
Merkittävä osasyy Alankomaiden lasikasvihuoneviljelyn pysähtymiseen on energian voimakas hinnannousu. Siitä lähtien kun EU-maat päättivät lopettaa kaasun ja öljyn ostamisen venäläisiltä yrityksiltä, alalla on tapahtunut liiketoimintastrategioiden uudelleen suuntautumista.