Maan saastuminen uhkaa juomaveden saantia ja uhkaa levitä Kattegatin suuntaan joiden kautta. Nordic Waste, joka on yksi maan pohjoisosien suurimmista erikoistuneista maanpuhdistajista, säilyttää maata paikoin yli 70 metrin korkeudessa. Eräässä raportissa arvioidaan, että kolme miljoonaa kuutiometriä maata – painoltaan noin viisi miljoonaa tonnia – liikkuu lähes 10 metriä päivässä alaspäin.
Nordic Waste -maanpuhdistamolle oli varastoituna muun muassa korjattua maata myyrä- ja turkiseläinhaudoista Tanskasta ja Norjasta, korona-aikana toteutettujen laajojen puhdistusten seurauksena. Yritys on varakkaan tanskalaisen perheen omistuksessa, mutta haki konkurssia pian patomurron jälkeen.
Nyt siivouskustannukset uhkaavat kohdistua tavallisten kansalaisten harteille. Kun epävarmuus kustannuksista ja vahingoista kantavasta vastuuhenkilöstä jatkuu, Nordic Wasteen liittyvä tilanne on edelleen kuuma puheenaihe Tanskassa.
Tanskassa on oltu järkyttyneitä Nordic Wasten ongelmien laajuudesta. Se ei vaikuta ainoastaan ympäristöön, vaan herättää myös kysymyksiä ympäristönsuojelun ja sääntelyn tehokkuudesta maassa. Paikalliset viranomaiset ja ympäristöelimet yrittävät rajata vuodot, mutta vaatimukset tiukemmista säännöksistä kasvavat.
Poliittiset puolueet harkitsevat tällaisten varastojen ympäristöluvat pois kunnilta ja siirtämistä maakunnalliselle tai kansalliselle tasolle. Nordic Waste -skandaalin seurauksena puhutaan jopa aiemmin myönnettyjen paikallisten ympäristöluvan perumisesta.
TV2:n raportti osoitti, että Nordic Wasten johtaja on myös eronnut Sund & Bæltiä, Iso Beltin sillan takana olevaa yritystä, johtokunnasta. Miljardööriä kritisoidaan ankarasti, koska konkurssin takia häntä ei voida riittävästi panna vastuuseen. Lisäksi kohua aiheuttaa se, että hänen omistamansa muut yritykset vaativat konkurssissa olevalta Nordic Wastelta satojen miljoonien eurojen maksuja.
Tämän kriisin jälkimainingeissa näyttää siltä, että Tanska kohtaa käännekohtaa ympäristönsuojelun näkökulmasta. Nordic Waste -skandaali ei ole ainoastaan paljastanut nykyjärjestelmän haavoittuvuutta, vaan on myös korostanut tarvetta nostaa ympäristönhallinnan tasoa.