Tämä käy ilmi Ympäristönsuunnittelutoimiston (Planbureau voor de Leefomgeving, PBL) ja WUR-Wageningenin yhteistutkimuksesta, joka käsittelee viimeisen kymmenen vuoden luontopolitiikkaa.
Vuonna 2013 valtio ja maakunnat sopivat niin sanotusta ”Luontopaktista”: valtakunnan luontopolitiikan hajauttamisesta maakunnille. Tavoitteena oli parantaa biologista monimuotoisuutta. Ennusteiden mukaan tavoitetta ei saavuteta vuoden 2027 lopussa. Tämä johtuu osittain siitä, että uuden luonnon toteuttaminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja halukkuuteen.
Luonnon palauttamisesta sovittiin, että ekologisen järjestelmän korjaamiseen tarvitaan suurempaa panosta. Kuitenkin Kansallisen maaseudun ohjelman (Nationaal Programma Landelijk Gebied, NPLG) äskettäinen politiikkapino on tutkimusten mukaan vaikeuttanut ja jopa hidastanut luontopolitiikan toteutusta.
Luonnon palauttaminen vaatii hyvän hoidon ja pinta-alan laajentamisen lisäksi entistä enemmän panostusta ekologisen järjestelmän palauttamiseen. Tämä edellyttää muun muassa yhteistä tulevaisuuden visiota, jota monilla alueilla on edelleen kehitettävä.
Luontotavoitteiden saavuttaminen alueellisilla prosesseilla edellyttää ”hallinnollista sitoutumista ja poliittista rohkeutta” maakunnilta ja valtiolta, koska monia ristiriitaisia intressejä on otettava huomioon samanaikaisesti (ilmasto, maatalous, vesi).
Natura 2000 -tavoitteiden saavuttaminen edellyttää maatalouskäytäntöjen merkittävää muuttamista, esimerkiksi siirtymistä laajamittaiseen tai luontoon sisältyvään maatalouteen, kuuluu yksi suosituksista.
Viljelijät tarvitsevat selkeyttä siitä, mitä heiltä odotetaan, sekä taloudellista tukea ja mukautettua sääntelyä valtiolta tai maakunnilta. Tämä koskee erityisesti maatalousyrittäjiä luonnonsuojelualueiden läheisyydessä, toteavat PBL:n ja WUR:n tutkijat.