Lagarde lopettaa tehtävässään 7. helmikuuta 2027, kahdeksan kuukautta ennen kauden päättymistä. Entinen Ranskan valtiovarainministeri on johtanut EKP:tä vuodesta 2019 lähtien. Hänen lähtönsä mahdollistaa uuden presidentin nimittämisen ennen Ranskan huhtikuussa tapahtuvaa presidentin Macronin seuraajan valintaa.
Le Pen
Nykyinen Ranskan presidentti voi näin ollen vielä vaikuttaa EKP:n nimitykseen. Euroopan hallituksissa on huolta siitä, että Marine Le Penin voitto vaikeuttaisi seuraajan neuvotteluja. Macron ei voi osallistua uudelleen Ranskan presidentinvaaleihin.
Saksan liittokansleri Friedrich Merz on ilmoittanut, että Euroopan hallituksen johtajat haluavat nimittää seuraajan vielä tämän vuoden loppuun mennessä. Nimitys on osa EU-maiden neuvotteluja, joissa ehdokkaiden talousnäkemykset sekä kansalliset intressit vaikuttavat.
Lagarde on itse antanut toisen syyn ennenaikaiseen lähtöönsä. Hän haluaa takaisin vapautensa ilmaista mielipiteitään poliittisista ja yhteiskunnallisista asioista. EKP:n johtajana hänen on säilytettävä poliittinen puolueettomuus. Lagarde on sulkenut pois oman ehdokkuutensa Ranskan presidentinvaaleissa.
Leikkaukset
Mahdollisuus, että Le Pen pääsee valtaan, liittyy myös Ranskan talousongelmiin. Korkea valtionvelka ja nousevat korot asettavat julkiset taloudet entistä paineeseen. Le Pen on ilmaissut, että EKP:n pitäisi auttaa Ranskan talousongelmien ratkaisemisessa.
Asiasta vallitsee erimielisyyttä. Taloustieteilijät varoittavat, että EKP:n taloudellinen tuki ilman budjettikuria loisi vaarallisen ennakkotapauksen. Keskuspankin tulisi tukea Ranskaa vain, jos Pariisi on valmis saattamaan julkiset taloutensa kuntoon (eli tekemään merkittäviä leikkauksia). Tämä saattaa uusi EKP:n presidentti asettaa vastakkain tulevan Ranskan hallituksen kanssa.
Kaksi ehdokasta
Lagarden seuraajiksi mainitaan erityisesti kaksi entistä keskuspankin johtajaa: hollantilainen Klaas Knot ja espanjalainen Pablo Hernández de Cos. Knot johti De Nederlandsche Bankia vuosina 2011–2025, ja De Cos Espanjan keskuspankkia vuosina 2018–2024. Molemmilla on laaja kansainvälinen kokemus ja he ovat kokeneet aiemmat eurooppalaiset finanssikriisit.
Knot tunnetaan tiukan inflaatiopolitiikan kannattajana, vaikka hän oli Lagarden aikana käytännöllisempi. De Cos korostaa talouskasvua enemmän, mutta tuki myös korkojen nostamista ja kritisoi omaa hallitustaan viivästyneistä uudistuksista. Näin heidän talousnäkemyksensä ovat lähempänä toisiaan kuin heidän maineensa antaa ymmärtää.
Muut tehtävät
Lopulta poliittiset sopimukset voivat ratkaista asian. EKP:ssä vapautuvat Lagarden lisäksi myös pääekonomistina toimiva Philip Lane ja hallituksen jäsen Isabel Schnabelin paikat. Ranskalla ja Saksalla on intressejä näiden tehtävien jakoa koskien. Euroopan hallituksen johtajien on näin ollen valittava uuden presidentin lisäksi neuvoteltava EKP:n tulevasta johdosta.
