Uuden suunnitelman tavoitteena on helpottaa yritysten ja sijoittajien rahankäyttöä projekteihin, jotka tukevat luonnon palauttamista, kuten soiden, metsien tai rannikkoalueiden kunnostamiseen.
Ympäristöasioiden komissaari Jessika Roswall korostaa, että tällaiset sijoitukset eivät ole pelkästään hyviä ympäristölle, vaan voivat myös olla taloudellisesti kannattavia. Hän toteaa, että luonnonsuojelu edustaa arvoa, jota tällä hetkellä hyödynnetään liian vähän.
Brussels liittyy aloitteeseen, jossa yksityistä rahaa käytetään myös muihin ympäristötavoitteisiin. Yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa on tehty jo pitkään ilmanlaadun parantamiseksi, veden saasteiden vähentämiseksi ja kestävien maatalouskäytäntöjen edistämiseksi. Bryssel haluaa soveltaa samaa logiikkaa biodiversiteettiin tämän uuden ehdotuksen myötä.
Suunnitelman keskiössä ovat ns. ”luontolainat”, eräänlaiset vaihdettavat arvopaperit, joiden avulla hankkeiden vaikutukset luontoon voidaan mitata. Tällaiset hankkeet saisivat EU:n hyväksyntäleiman. Tarkoitus on luoda vapaaehtoinen markkina näille lainoille julkisen rahoituksen lisäksi.
Ympäristöjärjestöt reagoivat ehdotukseen vaihtelevasti. Ne näkevät mahdollisuuksia hankkia lisärahoitusta luonnon projekteihin, mutta varoittavat, ettei yksityistä rahoitusta saa pitää valtion budjettien korvaajana. Heidän mukaansa Brysselin tulee itse edelleen panostaa riittävästi luonnonhoitoon. Ilman vahvaa julkista panostusta ehdotuksesta voi heidän mukaansa tulla harhaanjohtava ratkaisu, joka peittää alleen nykyiset rahavajeet.
Toinen huolenaihe on, että suunnitelmat voivat johtaa ”vihreään pesuun”, jossa sijoittajat ostavat vihreän imagon suhteellisen pienillä panoksilla. Jos yritykset voivat luontolainojen avulla tehdä ympäristöhyötyä koskevia väitteitä vähentämättä kuitenkaan omia haitallisia toimintojaan, uhkana on rakenteellisten toimenpiteiden sivuuttaminen.
Euroopan komissio tunnustaa tämän riskin ja lupaa luoda vahvan avoimuutta ja valvontaa koskevan kehyksen. Komission mukaan uusi järjestelmä ei saa jättää tilaa väärinkäytöksille tai perusteettomille ekologista hyötyä koskeville vaatimuksille.
Suunnitelma on osa EU:n laajempia pyrkimyksiä toteuttaa luonnonkorjauslakia ja saavuttaa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet. Komission mukaan luonnonkorjaukseen tarvitaan vuosittain kymmeniä miljardeja euroja lisärahoitusta, ja yksityisillä varoilla on siinä keskeinen rooli.