Euroopan komissio on vain puoli vuotta EU:n ilmastosuunnitelmien julkistamisen jälkeen esittänyt viisi uutta ehdotusta metaanin ja typenokdidien päästöjen vähentämiseksi. Tavoitteena on vähentää päästöjä siirtymällä saastuttavista energialähteistä, kuten maakaasusta ja hiilestä, puhtaaseen energiaan, kuten vetyyn.
Energiateollisuudelle (mm. sähkövoimalat ja GasUnie) annetaan aikaa vuoteen 2030 asti vähentää metaanipäästöjään. Toimenpiteisiin kuuluu mm. vuotavien kaasujohtojen korjaaminen ja kaasujäännösten polttaminen talteen.
Metaani (CH4) on hiilidioksidin (CO2) jälkeen tärkein kasvihuonekaasu, joka edistää maapallon lämpenemistä. Heti päästessään ilmakehään se on 80–100 kertaa tehokkaampi kasvihuonekaasu kuin CO2. Metaani on vastuussa ihmisen aiheuttamasta lämpenemisestä neljänneksestä. Metaania ei voi nähdä paljain silmin.
Metaanipäästöjä ei tällä hetkellä Euroopassa säädellä riittävästi. Uudella metaanilainsäädännöllä Euroopan komissio pyrkii hillitsemään päästöjä energiateollisuudessa, asettaen rajoitetun tavoitteen vuoteen 2030 asti, jonka jälkeen toimenpiteitä laajennetaan.
Metaani poistuu ilmakehästä noin 15 vuodessa. Jos päästöt lakkaisivat nyt, maapallo alkaisi huomata vaikutukset 15 vuoden kuluessa: uutta metaania ei vapautuisi ja ilmakehän metaanipitoisuus laskisi. Tällöin kasvihuoneilmiö heikkenisi. Kuitenkin pelkkä metaanipäästöjen vähentäminen ei riitä torjumaan ilmaston lämpenemistä.
Maakaasun käyttöä tullaan tulevaisuudessa osittain korvaamaan vedyllä. Tämän vuoksi Euroopan komissio uudistaa kaasulainsäädäntöä ja lisää siihen säännöksiä vedylle. Vetykaupan vauhdittamiseksi säädetään uusia markkinasääntöjä, infrastruktuurin käytön ohjeita sekä kuluttajansuojaa koskevia määräyksiä.
Vedyn laajamittainen kehittäminen on vielä alkuvaiheessa, mutta insinöörit ja teknologit ennakoivat jo, että vety on tulevaisuuden kaasu.
Viikon alussa Maatalous- ja kauppapolitiikan instituutti (IATP) julkaisi uuden tutkimuksen suurimpien 35 eurooppalaisen liha- ja maitoyrityksen ympäristövaikutuksista. Instituutin mukaan nämä yritykset vastaavat 7 prosentista EU:n kasvihuonekaasupäästöistä. Tutkituista yrityksistä esimerkkejä ovat FrieslandCampina, Danish Crown, Nestlé ja Danone. Tutkimuksessa arvioitiin mm. heidän ilmastostrategioitaan ja päästöjensä vaikutuksia toimitusketjuissa.
86 prosenttia koko EU:n lihasta ja maitotuotteista tulee kymmenestä Euroopan maasta: Saksa, Ranska, Espanja, Puola, Italia, Alankomaat, Tanska, Irlanti, Belgia ja Iso-Britannia. Tutkijoiden mukaan maatalouden murroksessa nämä maat ovat avainasemassa.
Kirjoittajien mukaan yksikään maito- tai maatalousyhtiö ei ole harkinnut eläinkannan supistamista ratkaisuna. Liha-alan voimakas vientikasvu lisää myös päästöjä.
Yksikään EU-maa ei ole tehnyt suurista maatalouskonserneista osavastuullisia toimintojensa päästöistä, vaikka maatalouden päästöt ovatkin kymmenen viime vuoden aikana nousseet. EU:n valmistellessa ”hiiliviljelijöitä” (CFI, Carbon Farming Initiative) osana Green Deal -ohjelmaa, EU-maiden tulisi velvoittaa liha- ja maatalousala vähentämään päästöjään, painottaa IATP.
Vain kolme tutkittua yritystä (Nestlé, FrieslandCampina ja ABP) on ilmoittanut suunnitelmista vähentää toimitusketjun kokonaispäästöjä. IATP:n johtopäätös on, että useilla suurilla maatalousyrityksillä ei ole juuri ilmastostrategioita tai tavoitteita. Myös ne, joilla niitä on, syyllistyvät "viherpesuun" ja esittäytyvät todellista ympäristöystävällisempinä.