Euroopan unioni on jäljessä melkein kaikista omasta ympäristötoimintaohjelmastaan vuoteen 2030 asti asetetuista tavoitteista. Vuotuinen katsaus, joka vahvistaa tämän jäljessäolon, ajoittuu samaan aikaan nyt ilmoitettujen suunnitelmien kanssa, jotka pyrkivät juuri lieventämään olemassa olevia sääntöjä entisestään. Tämä lisää pelkoa siitä, että kuilu tavoitteiden ja todellisuuden välillä vain kasvaa.
Uudet omnibus-ehdotukset tarkoittavat, että monet edellisen Euroopan komission (VDL-1) aikaansaamat eurooppalaiset ympäristölait heikentyvät. Ympäristöjärjestöt varoittavat, että VDL-2:n muutokset menevät teknisiä säätöjä pidemmälle ja vaikuttavat suoraan luonnonsuojeluun, terveyteen ja elinympäristöön.
Useat järjestöt varoittavat, että tärkeät luonnonsuojelulait joutuvat näin paineen alle. Säännöt, jotka suojaavat ekosysteemien vahingoittumiselta ja vesien saastumiselta, voivat heikentyä, kun ne avataan uudelleen tarkastelulle.
Paketti avaa aiemmin asetetut normit teollisuudelle, maataloudelle ja jätteille. Huomattava kohta on, että suurilla karjatiloilla on vähemmän velvoitteita raportoida energiankäytöstä ja vedenkulutuksesta. Myös velvoite arvioida kemiallisten torjunta-aineiden käytön vaihtoehtoja poistuu. Kriitikot kutsuvat tätä askeleeksi taaksepäin, joka ylläpitää saastumista.
Myös maatalouspolitiikka siirtyy edelleen. Painetta olemassa oleville lannoitteiden käytön, suojeltujen luonnonalueiden ja vedenlaadun sopimuksille lisääntyy. Samalla varoitetaan, että viljelijät tarvitsevat selkeitä sääntöjä ja että helpotukset voivat johtaa alueelliseen eriarvoisuuteen.
Hollantilainen europarlamentaarikko Bas Eickhout (Vihreät/SDP) kuvailee tätä ’täysin vääräksi signaaliksi Euroopan suurimmille maatalousyhtiöille, mutta myös epäreiluksi niille viljelijöille, jotka ovat oikealla asenteella: saastelette rauhassa, emme puutu siihen’.
Yksi usein kuultu huoli on, että kun lait kerran avataan uudelleen, lopullinen muutos on syvällisempi kuin alun perin oli tarkoitettu. Vastustajien mukaan tämä tarjoaa lisäpaineita heikentää nykyisiä sääntöjä entisestään, mikä voi rapauttaa eurooppalaisen ympäristöpolitiikan perustan.
Omnibus-paketti ei ole yksittäinen tapaus. Aiemmin suunnitelmia on heikennetty ja viivytetty, jotka olisivat laskeneet yritysten kestävyys- ja toimitusketjuvelvoitteita. Yhdessä nämä ehdotukset maalaavat kuvan suunnasta, jossa ympäristösäännöksiä muokataan tai rajataan nopeammin, juuri silloin kun raportit osoittavat, ettei EU saavuta tavoitteitaan.
Uudet lait viedään nyt Euroopan parlamentin ja EU-maiden käsittelyyn. Eickhout pelkää, että käy kuten aiempien omnibus-pakettien kanssa: Bryssel ehdottaa rajattuja muutoksia, mutta oikeiston EU-politiikkojen kauan kätketty kauna ilmastopolitiikkaa ja Green Dealia kohtaan avaa tien ’hajotuspommeiksi’ kutsutuille laeille, joilla heikennetään eurooppalaista ympäristönsuojelua.