Saksa ei enää vastusta Euroopan maaperän saastumista koskevaa direktiiviä. Näin EU:n sisäinen vastustus tällaista direktiiviä kohtaan on vähentymässä, kuten kävi ilmi viime viikolla EU:n ympäristöneuvostossa. Ranska haluaa puheenjohtajakaudellaan seuraavan puolen vuoden aikana saattaa maaperän suojelun EU:ssa päätökseen.
EU:n maaperästrategia perustuu Euroopan vihreään kehykseen ja Euroopan biodiversiteettistrategiaan. Niiden tavoitteena on vastata ilmasto- ja luonnon monimuotoisuushaasteisiin. Euroopan komission mukaan tällä hetkellä 70 prosenttia maaperistä ei ole hyvän kunnon omaavia. Marraskuussa suunnitelmia esiteltäessä kuultiin vielä paljon vastalauseita Euroopan puuttumisesta kansallisiin toimivaltuuksiin.
Euroopan komissio haluaa lakia maaperän suojelemiseksi, ja Euroopan parlamentti tukee tätä. Jotkut EU:n jäsenvaltiot pitävät maaperän suojaa kansallisena asiana. Tähän asti myös Saksa on väittänyt, että maaperä, toisin kuin ilma ja vesi, ei ole liikkuvaa, joten sen suojaaminen ei ole Euroopan tehtävä.
Uusi keskusta-vasemmistolainen Saksan hallitus näkee asian toisin. EU:n laajuisesti on uhkana maaperän heikkeneminen, sanoi uusi ympäristöministeri Steffi Lemke (Vihreät). Siksi maaperän hedelmällisyyttä on käsiteltävä yhteisvoimin. Lemke korosti kuitenkin, että kansallisten ja eurooppalaisten sääntöjen on päällekkäisyyttä välttäen toimittava yhdessä.
Ruotsi, Tanska ja Unkari ovat myös vaatineet, että tehdään vain kaikkein välttämättömin, mutta hyväksyvät, että EU-direktiivi on tarpeen.
Uudessa maaperästrategiassa määrätään, että vuoteen 2050 mennessä ei saa menettää lainkaan viljely- tai niittymaata. Sitä ennen maatalousalueilla rakentaminen on korvattava viljelyalueiden raivauksella. Romania ja Bulgaria katsovat, että EU:n tulisi myös varata rahaa saastuneiden maaperien puhdistamiseen ja kunnostukseen.
Marraskuussa annetuissa ensimmäisissä kommenteissaan LTO-Alankomaat totesi, että Alankomailla on ollut oma maaperänsuojelupolitiikka jo neljänkymmenen vuoden ajan, ja että sillä on "enemmän kuin riittävästi lainsäädännöllisiä mahdollisuuksia". LTO:n mukaan Alankomaat on ollut 1980-luvulta lähtien yksi ensimmäisistä EU:n jäsenvaltioista, jolla on aktiivinen maaperänsuojelupolitiikka, ja pitää sitä "jo enemmän kuin riittävänä".