Viimeaikaisissa äänestyksissä EVP on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi Identiteetti ja Demokratia (ID) ja Euroopan konservatiivit ja uudistajat (ECR) -puolueiden kanssa, mikä johti enemmistöön resoluutioiden puolesta, jotka vasemmisto ja liberaalit hylkäsivät. Tämä EVP:n yhteistyö 'oikeiston kanssa' aiheuttaa kitkaa sosiaalidemokraattien, vihreiden ja liberaalien keskuudessa.
Parlamentin sisäinen ärtymys on kärjistynyt EVP:n johtajan Manfred Weberin viimeaikaisen kampanjan myötä, joka kohdistui entisen EU-komissaari Frans Timmermansin Green Deal -aloitteeseen. Kyseinen ympäristölainsäädäntö, kuten Luonnon elvytyssuunnitelma ja ruoantuotannon strategia 'tilalta pöytään' (F2F), sai tukea ympäristöjärjestöiltä, jotka saivat rahoitusta EU-ohjelmista kuten LIFE.
EVP on äskettäin kyseenalaistanut EU:n rahoittamien kansalaisjärjestöjen roolin eurooppalaisessa lainsäädäntöprosessissa. Ryhmän mukaan kyseessä on 'harmaa alue', jossa julkisia avustuksia käytetään poliittiseen vaikuttamiseen. Tämä kritiikki jakautuu muiden oikeistopuolueiden kanssa, joiden kanssa EVP näissä kysymyksissä toimii yhdessä.
Keskusta-vasemmistolaiset ryhmät näkevät tässä kurssissa yrityksen hiljentää kansalaisyhteiskunta. Kansalaisjärjestöjen katsotaan olevan keskeisessä roolissa demokraattisten arvojen ja ympäristönsuojelun valvonnassa. Follow the Money -järjestön mukaan organisaatiot varoittavat 'kutistuvasta tilasta' kansalaisten osallistumiselle EU:ssa.
EVP puolestaan viittaa muutamiin konkreettisiin tapauksiin, joissa ympäristöjärjestöt vastaanottivat EU-rahoitusta samalla, kun ne kampanjoivat aktiivisesti tietyn lainsäädännön puolesta. Euroopan komission katsotaan antaneen tässä asiassa riittämättömän vastuun. LIFE-varoja on käytetty lobbaustoimintaan luonnonelvytyslainsäädäntöehdotuksen yhteydessä, mikä vastustajien mielestä on 'sopimatonta vaikuttamista'. Euroopan komissio vahvisti rahoituksen, mutta kiisti sen luvattoman käytön.
Vaikka jakautuneisuus kasvaa, EVP näyttää pysyvän linjallaan. Ryhmän puheenjohtaja Manfred Weber ajaa edelleen Euroopan suunnan uudelleenohjausta, jossa taloudelliset intressit ja 'viljelijöiden huolet' painavat enemmän kuin ympäristötavoitteet. Tämä retoriikka saa kannatusta oikeistopuolueiden keskuudessa, mikä vahvistaa niiden keskinäistä yhteistyötä.
Liberaalit ja sosiaalidemokraattiset ryhmät pitävät tätä yhteistyötä uhkana parlamentin tasapainolle. Heidän aikaisempi tukensa Von der Leyenille perustui juuri proeurooppalaiseen yhteistyöhön ja ilmastopolitiikan tukemiseen. Tämä lähtökohta on nyt yhä useammin uhattuna, kuten sekä Follow the Money että Politico raportoivat.