Valtaosa parlamentista tuki konservatiivisten ja oikeistolaisten ryhmien ehdotusta teollisuuden maksuvastuun tilapäisestä keskeyttämisestä. He haluavat, että Euroopan komissio tekee ensin uuden tutkimuksen kustannuksista ja siitä, mitkä alat ovat vastuussa saastuttamisesta.
Johtavat parlamenttiryhmät toisaalta vastustavat tällaista keskeytystä. Vaikka hekin kannattavat uutta tutkimusta, he katsovat, että ”saastuttaja maksaa” -periaatteen on säilyttävä. Heidän mukaansa direktiivin toimeenpanoa ei saa lykätä tutkimuksen ajaksi.
Myös ministereillä eroavaisuuksia
Viime viikolla kävi ilmi, että myös 27 EU-maan terveysministerien keskuudessa vallitsee erimielisyyksiä väitteestä, jonka mukaan lääkeyritysten pitäisi maksaa lääkejäämien poistamisesta jätevesistä (eli osallistua viemärilaitosten modernisoinnin kustannuksiin).
Promotion
Komission ehdottama direktiivi määrää, että lääke- ja kosmetiikkayritysten on katettava suuri osa lisäpuhdistuksen kustannuksista jätevesilaitoksissa. Tämä uusi puhdistusvaihe on tarkoitettu poistamaan mikrohaitta-aineita, kuten lääkejäämiä ja mikromuoveja, vedestä.
Lääkepulasta varoittaminen?
Tilapäistä keskeytystä kannattavat varoittavat, että säädös voi asettaa eurooppalaisen lääkealan paineeseen. Heidän mukaansa on olemassa riski, että suuremmat kustannukset heijastuvat lääkkeiden saatavuuteen. Siksi heidän mielestään on ensin varmistettava, ovatko Euroopan komission laskelmat oikeat.
Myös lääketeollisuus kyseenalaistaa direktiivin perusteena olevat arviot. Alan mukaan odotetut kustannukset ovat suuremmat kuin komission laskemat, eivätkä ainoastaan lääke- ja kosmetiikkayritykset ole vastuussa jäteveden saastuttamisesta.
Vastuun siirtämisen pelko
Keskeytystä vastustavat pelkäävät, että ”saastuttaja maksaa” -periaate heikentyy. He varoittavat, että kustannukset voivat lopulta siirtyä vesilaitoksille, julkisille tahoille tai kansalaisille, jos teollisuuden osallistuminen siirretään.
Lähes kaikki poliittiset ryhmät ovat yhtä mieltä siitä, että riippumaton tutkimus kustannuksista ja saastuttajien jakautumisesta on tarpeen. Erimielisyydet koskevat lähinnä sitä, pitäisikö olemassa olevat velvoitteet keskeyttää tutkimuksen ajaksi.
Hyväksytty päätöslauselma ei ole oikeudellisesti sitova, mutta se lisää Euroopan komission poliittista painetta. Seuraavaksi nähdään, mitä johtopäätöksiä uudesta tutkimuksesta tehdään ja mitä vaikutuksia sillä on Euroopan jätevesidirektiivin jatkotoimeen.