Euroopan parlamentissa on lopulta saavutettu sopimus eurooppalaisesta luettelosta, joka määrittelee, mitkä sijoitukset voidaan nimittää kestäviksi, ns. "vihreä taksonomia". Viikkojen neuvottelujen jälkeen vaikutti siltä, että EU:n hallitusten kanssa oli jo kaksi viikkoa sitten sovittu, mutta viime viikolla ne uhkasivat vetäytyä. Tekstimuutoksien ansiosta asia on nyt saatu ratkaistua.
Rahoituslaitosten, jotka väittävät sijoituksen olevan kestävää, on jatkossa todistettava tämä Euroopan taksonomiasäännösten avulla. Tällä pyritään torjumaan rahoitustuotteiden ”vihreää maalipesua”. Lisäksi sopimus lisää läpinäkyvyyttä: sijoittajat voivat jatkossa nähdä, kuinka suuri prosenttiosuus heidän rahoitustuotteestaan on todellisuudessa kestävää.
Jos rahoitustuote ei kuulu taksonomian piiriin, tästä on pakollista ilmoittaa sijoittajalle. Tällä tavoin otetaan askelia kohti sitä, että kestävä sijoittaminen tulisi normiksi. ”EU asettaa näiden määritelmien avulla maailmanlaajuisen standardin kestävälle sijoittamiselle. Vaikka yritysmaailman ankara lobbaus oli voimakasta, tässä sopimuksessa on kunnianhimoiset kriteerit kestäville sijoituksille”, totesi europarlamentaarikko Bas Eickhout (Vihreät vasemmisto).
Keskeinen kiistakysymys neuvotteluissa oli täsmälliset kriteerit, joiden on täytyttävä, jotta sijoitus voidaan katsoa kestäväksi. Esimerkiksi Ranskan vastustuksen vuoksi ydinvoimaa koskevaa tekstiä muokattiin hieman, jotta sijoituksia ydinvoimaan ei automaattisesti katsottaisi ei-kestäviksi.
”Olemme tehneet historiaa”, kommentoi EU-komissaari Valdis Dombrovskis. Hänen mukaansa sopimus takaa vihreiden sijoitusten virtauksen, joka auttaa Eurooppaa saavuttamaan ilmastoneutraaliuden vuoteen 2050 mennessä.
Maailman luonnonsäätiö (WWF) on myös iloinen ”vakuuttavasta ja tasapainoisesta diilistä. Tämä on hyvää uutista monille EU:n kansalaisille, sidosryhmille ja päättäjille, jotka haluavat edistyä, kuten ilmastotiede edellyttää.”
Eickhout on tyytyväinen uusiin sääntöihin, jotka estävät ydinvoimaan, kaasuun ja hiileen sijoittamista lähtemästä kestävän sijoittamisen piiriin. Eickhout sanoi: ”Olisi kauheaa, jos kestävyysvaatimuksia venytettäisiin yksinomaan palvelemaan kansallisia etuja. Onneksi olemme estäneet sen, että Puola voisi kutsua kivihiilipääomia, Saksa kaasusijoituksia ja Ranska ydinvoimasijoituksia ’kestäviksi’.”