Euroopan unioni olisi valmis mukauttamaan kantaansa kalastukseen liittyen brexit-neuvotteluissa. Osapuolten neuvottelut ovat jumissa jo kuukausia. Syynä on muun muassa erilaiset näkemykset kalastuksesta.
Yhdistynyt kuningaskunta haluaa brexitin jälkeen hallita omia kalastusvesiään ja neuvotella EU:n kanssa vuosittain mahdollisesta EU:n pääsystä Britannian vesille. Toistaiseksi Bryssel ei halunnut muuttaa nykytilannetta, mutta saattaa nyt perääntyä tästä kannasta. EU haluaisi jo ensi viikolla etsiä kompromissia. Maanantaina alkaa uusi neuvottelukierros osapuolten välillä. Tätä neuvottelukierrosta pidetään ratkaisevana.
Tällä viikolla Euroopan parlamentin kalastusvaliokunta otti Brysselissä lopullisen kannan tulevaan kauppasopimukseen Iso-Britannian kanssa. Wageningenin yliopiston tutkijat laskivat, että hollantilaiset kalastajat menettäisivät 38 prosenttia koko kalansaaliistaan, jos he eivät saisi enää kalastaa Britannian vesillä. Lisäksi 82 prosenttia hollantilaisten kalastajien pyytämästä sillistä tulee Britannian Pohjanmeren osuudelta. Makrillista vastaava osuus on 62 prosenttia.
CDA:n europarlamentaarikko Schreijer-Pierik korostaa taloudellista todellisuutta. ”Lähes 40 % Euroopassa pyydetystä kalasta pyydetään Britannian vesillä, ja toisaalta 70 % Britannian kalastustuotteista viedään Euroopan markkinoille. Ilman kalastussopimusta meille ei ole brexit-sopimusta. Kalastusalasta ei saa unohtaa tässä suuressa poliittisessa pelissä”, hän kertoi Euractiville.
Kristillisdemokraattisen ranskalaisen kollegansa François-Xavier Bellamyn kanssa hän sai suuren enemmistön kalastusvaliokunnasta tukemaan esityksiään, jotka nyt esitellään brexit-neuvottelijoille.
”On mahdotonta tehdä Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välistä sopimusta, ellei ole olemassa tasapainoista kalastussopimusta pitkäksi aikaa, joka takaa pysyvän molemminpuolisen pääsyn vesille, kalastusalueille ja kalakantoihin”, Schreijer-Pierik korostaa.
”Ilman sopimusta monet suorat ja epäsuorat työpaikat tuhoutuvat ja rannikkoalueiden sekä kalastusyhteisöjen sosioekonominen rakenne kärsii. Molempien osapuolten etu on päästä tasapainoiseen sopimukseen, joka takaa molemminpuolisen pääsyn kalastusalueille ja kalastusoikeuksien jakamisen.”