Muistotilaisuus oli luonteeltaan hillitty kunnianosoitus, kollektiivisen epäonnistumisen tunnustus ja kehotus pysyvään valppauteen vihan ja kieltämisen torjumiseksi.
Yleistä istuntoa aloitettiin minuutin hiljaisuudella uhrien muistoksi. Parlamentaarikot pysähtyivät pohtimaan kansainvälisen yhteisön kyvyttömyyttä estää vuoden 1995 tragedia. Tuhansien bosnialaisten poikien ja miesten murha, joka tapahtui YK:n valvonnasta huolimatta turvatuille alueille perustetuissa enklaveissa, on syvä arpi Euroopan historiassa.
Strasbourgin muistotilaisuuteen osallistui laaja bosnialaisdelegaatio, johon kuului myös kaksi joukkomurhista selviytynyttä. Useat puhujat korostivat, että Srebrenica ei ollut erillinen tapahtuma. Genosidi oli seurausta vuosien vihanlietsonnasta, ihmisyyden poistamisesta ja poliittisesta propagandasta.
Euroopan parlamentin puhemies Roberta Metsola kehotti aktiiviseen muistamiseen ja muistutti, että parlamentti julisti 11. heinäkuuta viralliseksi muistopäiväksi vuonna 2009. Hän totesi, että muistaminen ei ole pelkkä velvollisuus menneisyyttä kohtaan, vaan myös tehtävä tulevaisuuteen: väärän tiedon torjuminen ja muiston ylläpitäminen.
Muistotilaisuudessa ei katsottu pelkästään taaksepäin. Myös nykyisiä konflikteja tuotiin esiin. Esitettiin kritiikkiä nykyisestä eurooppalaisesta kansalais- ja ihmisoikeuspolitiikasta. Srebrenican joukkosurma mainittiin esimerkiksi siitä, mitä voi tapahtua, kun varoitusmerkit jätetään huomioimatta.
Tilaisuus toimi myös varoituksena nykyisille poliittisille suuntauksille, joissa väestöryhmiä leimataan uudelleen. Vertailuja tehtiin myös nykyisiin Israelin sotilaallisiin toimiin palestiinalaisia kohtaan Gazassa.
Useissa puheissa korostettiin oikeudenmukaisuuden ja kollektiivisen muistin merkitystä. Puhujat painottivat totuuden tunnustamisen olevan välttämätöntä etenkin aikana, jolloin joukkosurman kieltäminen ja revisionismi lisääntyvät. Faktojen suojeleminen on heidän mukaansa demokraattinen vastuu.
Parlamentin ulkopuolella valmistaudutaan maailmanlaajuisesti 11. heinäkuuta muistotilaisuuksiin. Bosniassa ja Hertsegovinassa odotetaan jopa 150 000 ihmistä keskusseremoniaan. Läheiset haudataan tänäkin vuonna tunnistettuja uhrien jäännöksiä, mikä osoittaa, että surutyö ei ole vielä valmis.
Trauma elää edelleen perheissä ja yhteisöissä, ei vain entisissä Jugoslavian tasavalloissa vaan myös muualla Euroopassa.
Kolmekymmentä vuotta tapahtumien jälkeen kiistoja tunnustamisesta ja totuudesta kuuluu yhä. Strasbourgin eurooppalainen muistotilaisuus korosti, että tämä tragedia tuo pysyviä poliittisia mutta myös moraalisia velvollisuuksia.