Euroopan tilintarkastustuomioistuin toteaa, että koronasta elpymisrahaston (RRF) maksujen valvontakriteerit ovat liian yleisluontoisia ja epämääräisiä. Tästä syystä ei pystytä riittävästi varmistamaan, että maksetut miljardit todella edistävät sovittuja tavoitteita. Tilintarkastajat pitävät tätä merkittävänä riskinä Euroopan rahojen tarkoituksenmukaiselle käytölle.
Euroopan komissio aikoo soveltaa RRF:n vastuujärjestelmää myös muihin EU:n budjetteihin vuoden 2028 jälkeen. Kriitikoiden, kuten hollantilaisen europarlamentaarikon Bert-Jan Ruissenin, mukaan tämä heikentää taloudellista valvontaa. Bryssel haluaisi yleistää liian löyhän valvontamallin.
Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että monet RRF:n tavoitteet ovat liian epämääräisiä tai vaikeasti mitattavia. EU-maat toimittivat tilintarkastajien mukaan usein epäluotettavaa tietoa saavutetuista tuloksista. Jotkut etukäteen asetetut virstanpylväät olivat epäselvästi muotoiltuja, minkä takia maksut eivät aina voineet olla sidottuja konkreettisiin suorituksiin.
Elpymismaksujen maksamisessa ei oteta huomioon todellisia kustannuksia tai sääntöjen noudattamista. EU-maat saavat rahaa virstanpylväiden ja tavoitteiden perusteella ilman suoraa linkitystä projektilaskuihin. Sanktioita tavoitteiden saavuttamatta jättämisestä on yhä harvoin.
Vaikka EU:n menojen virheprosentti laski 5,6 prosentista 3,6 prosenttiin, se on edelleen yli 2 prosentin raja-arvon. Tilintarkastustuomioistuin korostaa, että lasku on myönteinen, mutta Euroopan komissio ei vieläkään täytä omaa hyväksymiskriteeriään.
EU:n tilintarkastajat varoittavat lisäksi, että avoimet EU-lainat ylittävät 900 miljardia euroa vuoteen 2027 mennessä. Vuonna 2020 käynnistetyn elvytystukipaketin korkokulut ovat jo merkittävästi korkeammat kuin komission varoittamat 14,9 miljardia euroa, ja ne saattavat nousta yli 30 miljardiin euroon.
Tilintarkastustuomioistuimen ja useiden europarlamentaarikkojen mukaan kasvava velkataakka uhkaa tulevien budjettien kestävyyttä. Ruissen kutsuu lainojen kasvua unionin riesaksi, jonka kustannukset siirretään tuleville sukupolville.
Heidän mukaansa Euroopan komission tulisi ottaa käyttöön tiukemmat kriteerit taloudelliselle vastuulle. Eurooppalaisen verorahan on oltava todennettavasti konkreettisten tavoitteiden, kuten kilpailukyvyn ja ilmaston hyväksi, eikä sen tulisi upota epämääräisten lupausten ja sitomattomien sopimusten järjestelmään.
Lisäksi tilintarkastustuomioistuin toteaa, että vain viisi prosenttia koheesiorahastojen käytettävissä olevasta budjetista on käytetty. Nämä rahastot on tarkoitettu takapajuisempien alueiden tukemiseen EU:n avustuksilla, mutta monilla EU-mailla on vaikeuksia käyttää rahat tehokkaasti. Kriitikot näkevät tässä mahdollisuuden säästöihin ja budjetin puolittamiseen.