Euroopan parlamentin maatalousvaliokunta keskustelee torstaina komission varapuheenjohtajan Frans Timmermansin kanssa siitä, miten eurooppalainen maatalous voi koronapandemian jälkeen muuttua kestävämmäksi. Tämä on maatalousvaliokunnan ensimmäinen tilaisuus kysyä Timmermansilta hänen vielä julkaisemattomista suunnitelmistaan.
Etävideokeskustelu Timmermansin kanssa keskittynee todennäköisesti erityisesti maataloussektoreiden tulevaan taloudelliseen tukeen. Jotkut europarlamentaarikot kannattavat maataloussektorin ottamista koronamegaherkistyspaketin piiriin, kun taas toiset pitävät ”turvallisempana” pysyä nykyisissä maatalouspolitiikan budjeteissa.
EU:n komissaareista, ministereistä ja hallitusten johtajista ei kuitenkaan vielä vallitse yksimielisyyttä tästä megaherkistyspaketista. Timmermans on aiemmin ilmoittanut uudesta ympäristö- ja ilmastopolitiikasta (”Green Deal”), jonka myötä myös maataloussektorin on täytettävä uudet kestävyys- ja ympäristövaatimukset.
Kuitenkin Euroopan komission on näinä päivinä korona-jälkeisessä vaiheessa tarkistettava (lue: supistettava) kaikki aiemmat suunnitelmat talouselämän elvyttämiseksi ja yritysten tukemiseksi, jolloin Timmermansin on jatkossa viivästytettävä tai muutettava Alusta-ateriaan (Farm to Fork, F2F) -suunnitelmia. Lisäksi on mahdollisuus, että tulevina vuosina ilmasto- ja ympäristöehdot liitetään eurooppalaisiin (korona-)elpymistukiin. Näin Green Deal -ehdot voivat muodostua monien EU-maiden yritysten ja sektoreiden koronapelastusrenkaaksi.
Tänä viikkona Itämeren maiden Viro, Latvia ja Liettua maatalousjärjestöt ovat vaatineet Euroopan komissiota yhdistämään uuden yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uuden koronamegaherkistyspaketin kanssa. Baltian maanviljelijät puolustavat uuden monivuotisen talousarvion (2021–2027) käyttämistä voimakkaaseen ja reiluun EU-talouksien elpymiseen koronapandemian jälkeen, jonka puolesta Latvian maanviljelijöiden järjestö Farmers’ Assembly on puhunut.
Baltian maanviljelijät katsovat, että elvytystoimien on lisäksi lopetettava pitkään jatkunut eriarvoisuus EU-maataloustuottajien välillä. He huomauttavat, että siitä lähtien kun kolme Itämeren maata liittyivät EU:hun vuonna 2004, ne ovat saaneet pienimmät suorat tuet, noin puolet muiden EU-maataloustuottajien keskimääräisistä tuista. Kirjoittajat korostavat, että nämä tuet ovat perustuneet virheellisiin arvioihin Baltian viljelijöiden tuottavuudesta ennen EU-jäsenyyttä.