Alankomaiden Europarlamentaarikko Mohammed Chahim (PvdA) pitää maatalouden torjunta-aineiden käytön puolittamista koskevaa suunnitelmaa koskevaa kritiikkiä "liioiteltuna, suurelta osin virheellisenä ja asiaan kuulumattomana".
Hän vastustaa siten Euroopan kansanpuolueen (EPP) kristillisdemokraattien Brysselin vaatimia vetoomuksia kesäkuussa käynnistettyjen luonnon ja biologisen viljelyn ehdotusten perumiseksi.
Mohammed Chahim arvostelee myös maatalouslobbarien suurta vaikutusvaltaa Brysselissä. Hän kutsuu heitä yhdeksi parhaiten organisoiduista eturyhmistä Brysselissä. Sosiaalidemokraattien (S&D) ympäristöasioista vastaavana hän katsoo, että maatalouden tulisi käyttää energia- ja ilmastokriisiä tilaisuutena kiihdyttää ekologista siirtymää, ei hidastaa sitä.
Maatalousvaliokunnan puheenjohtaja sanoo, että komissaarit ovat tehneet virheen ja heidän pitäisi vetää ehdotuksensa pois
"En voi olla enempää eri mieltä hänen kanssaan. Olemme jo vuosia kuulleet, että meidän on kohdeltava planeettaa ja elämäntapaamme eri tavoin. Myös yhä useammat nuoret viljelijät, maaseutulaiset ja kuluttajat näkevät, että asiat vain mollivoivat eivätkä vie asioita eteenpäin. Tässä linjassa ”enemmän luomua” on paljon luonnollisempaa kuin ”enemmän kemiallista”.
Mutta lähes kaikki asiantuntijat ja tuntemusalan ihmiset kritisoivat rankasti. He sanovat, että puolittaminen ei ole mahdollista…
”Eurooppalaisten viljelijöiden tulisi olla tarkkana, kenen vaunuun he hyppäävät. Tässä Brysselissä kuulen pääasiassa kemianteollisuuden sujuvasanaisia kätyreitä, jotka vain haluavat tunkea viljelijälle lisää torjunta-aineita. Budelin viljelijää en kuule täällä.”
Mutta tuo Budelin tai Lunterenin viljelijä haluaa tietää, millainen hänen näkymänsä on….
”Juuri siksi heidän pitäisi pitää silmällä omaa näkymäänsä, ei kemianteollisuuden näkymää. Ehkäpä Alankomaissa pitäisi palauttaa maatalousneuvonantaja: oma asiantuntija oman maatilan pihalle. Ja Remkeksen ajatus eräänlaisesta uudesta Maatalouslautakunnasta ei välttämättä olekaan hullumpi.”
Mutta kaikki tutkimukset kertovat, että vähemmän kemikaaleja johtaa alhaisempaan tuotantoon ja pienempiin tilatuloihin?
”Onko häpeä, jos maatalouden volyymin väheneminen aiheuttaa hieman vähemmän ruokaa? Saanko muistuttaa, että maailma tuottaa jo 130 prosenttia ruokatarpeesta? Tuotanto kuitenkin tapahtuu ’vääriin’ maailmankolkkiin, eikä sitä saada ajoissa oikeaan paikkaan. Saanko myös muistuttaa, kuinka paljon ruokaa päivittäin hukataan ja heitetään pois?”
Mutta mitä sanotte väitteeseen, että ’vähemmän kemikaaleja johtaa pienempään tuotantoon, mikä kysynnän pysyessä samana nostaa ruokahintoja’?
”Haluan ensimmäiseksi korostaa, että viljelijän tulisi saada kohtuullinen hinta tuotteestaan. Asiakkaan ei tarvitse maksaa siitä turhaan liikaa. Puhuessamme hinnoittelusta on tarkasteltava koko ketjua; raaka-aineista, tukkukaupasta, kuljetuksesta, pakkauksesta ja kaikista niistä, jotka tällä hetkellä tienaavat paljon viljelijän työn kustannuksella.”
”Esimerkiksi kukkakaali, joka myydään eurolla, tuottaa viljelijälle vain 3–5 senttiä. Tämä pätee moniin viljelijän tuottamiin tuotteisiin; se ei ole reilua, ja meidän on tehtävä asialle jotakin.”
”Kun näen, kuinka miljoonia ja miljardeja ei-tuottajat ansaitsevat, meidän täytyy aloittaa siitä. Ei uhkaamalla siirtää laskua kauppakassiin kassalla.”
Mutta eikö tämä ole haaveilua? Kauppias tuskin antaa viljelijän määrätä maidon litrahinnan tai kukkakaalin hinnan kanan koiven vieressä?
”Katso vaikka Saksaa. Siellä entinen ministeri Borchert on ehdottanut koko ketjun ottamista mukaan maatalouden ja erityisesti karjatalouden modernisointiin. Vielä parempi esimerkki on todennäköisesti Ranskan Egalim-laki. Siellä hallituksen järjestämässä sopimuksessa ovat mukana tuottajat, jalostajat, kauppiaat ja myyjät. Ehkä meidän pitäisi käydä katsomassa sitä. Ehkä Remkes voisi puhua tällaisen saksalaisen tai ranskalaisen Borchertin kanssa.”