Euroopan parlamentti on käytännöllisesti katsoen, ideologisesti ja liiketoiminnallisesti toivoton jakaantunut uuden Euroopan maatalouspolitiikan (YMP) suhteen. Se hyväksyttiin 452 vastaan 178 (ja 57 pidättyivät) "toteuttamiskelpoisimpana", "vähiten vahingollisena" tai "paremman puuttuessa".
Janne laillisen tai taloudellisen yhteyden täydellinen puuttuminen ilmasto- ja ympäristötavoitteiden ja maatalouspolitiikan välillä on monille suuri kompastuskivi, ja toisten mielestä päinvastoin suuri etu. "Kuinka on mahdollista, että tämä parlamentti ensin julistaa ilmastokriisin, ilmaisee kunnianhimoa biodiversiteetin ja kestävän elintarviketuotannon puolesta ja tekee nyt juuri päinvastaista?" ihmetteli Anja Hazekamp (PvdD).
Tarkoituksena on, että uusi maatalouspolitiikka on ilmasto- ja ympäristöystävällisempää, ja että yksittäiset EU-maat voivat antaa sille enemmän omaa kansallista muotoaan. Yksi suurista muutoksista on ns. "ekojärjestelmien" käyttöönotto; maksuja, jotka muodostavat 25 % suorasta tuesta, mutta joita myönnetään vain ympäristöystävällisiin maatalouskäytäntöihin.
Ensimmäistä kertaa YMP:ssä on myös sosiaalisia "ehtoja", joiden mukaan maatalousyritykset saavat tukia vain, jos ne kunnioittavat työntekijöidensä työoikeuksia, vapaaehtoisesti vuodesta 2023 alkaen ja pakollisesti vuodesta 2025 lähtien. Lisäksi osa tuesta pitää kohdistaa nuorille viljelijöille.
Suurena erona on, että uusi maatalouspolitiikka antaa tilaa kansallisille strategisille suunnitelmille, jolloin EU siirtää enemmän vastuuta yksittäisille jäsenmaille. Useimmat maat ovat parhaillaan viimeistelemässä kansallisia ohjelmiaan lähettääkseen ne EU:lle ennen 31. joulukuuta.
Vastustajien kritiikki (erityisesti Yhdistynyt Vasen GUE/NGL ja Vihreät) on, että EU luovuttaa ilmastoystävällisen maatalouspolitiikan toimeenpanon kansallisille hallituksille. Lisäksi käytännössä ei ole juurikaan sanktioita, joten kukaan ei tunne velvollisuutta saavuttaa ilmastotavoitteita. Kannattajat puolestaan pitävät vähemmän keskitettyä ja enemmän kansallista mallia parannuksena.
Vihreiden edustaja Bas Eickhout arvosteli tapaa, jolla tämä YMP syntyi. "Komissio jätti parlamentille ja EU-maille vastuun ehdotuksen vihertämisestä. Ministerit haluavat kuitenkin kotimaassaan niin paljon vapautta rahan käytössä kuin mahdollista, ja siksi ympäristösääntöjä on vähän.
Europarlamentissa maataloustukeja pidetään monien mielestä ennen kaikkea ’maanviljelijöiden rahana’ eikä verovaroina. Siksi perusteellinen uudistus jäi tekemättä," Eickhout totesi. Mutta muutosesitystä YMP:n hylkäämiseksi ja aloittamiseksi alusta kannatettiin 153 äänen vastaisesti 504 äänellä.
Bert-Jan Ruissen (SGP), ainoa alankomaalainen YMP-neuvottelija, katsoo sopimuksen olevan kompromissi, joka ansaitsee tukea. Hän huomautti, että komission epärealistisia tavoitteita on supistettu realistisemmiksi. Hän kuvaili tulotuen 25 % siirtymistä ekotoimintoihin "hyväksi tasapainoksi".
Ei pelkästään kannattajat, vaan myös epäröivät ja vastustajat myöntävät, että uusi EU-politiikka on vähemmän ylhäältä annettua ja vähemmän Brysselin toimistojen ohjaamaa. Lisäksi useimmat tunnustavat, että maataloustuet eivät enää ole "tulotakuita" vaan konkreettisia maksuja toimitetuista palveluista ja tuotteista.
Europarlamentaarikko Jan Huitema (VVD), joka kuuluu sekä maatalous- että ympäristövaliokuntaan, kertoi iloitsevansa siitä, että ensimmäistä kertaa Euroopan maatalouspolitiikan historiassa osa vihertämisestä ei ohjaudu yleisillä Brysselin toimenpiteillä.
Tavoite on tullut entistä keskeisemmäksi. Osa budjetista sidotaan nyt suoraan toteutuneisiin vihertämistuloksiin. Se on paras tae onnistuneesta vihertämisestä," hän totesi.