Mahdollisuus, että Britannian pääministeri Boris Johnson voittaa parlamenttivaalit torstaina, on suurempi kuin Työväenpuolueen tai Liberaalidemokraattien voiton todennäköisyys. Mutta se ei johdu siitä, että konservatiiveilla olisi erityisen houkutteleva vaaliohjelma, vaan enemmän siitä, että useimmat britit ovat enemmän kuin kyllästyneitä Brexit-jupakkaan ja haluavat päästä siitä eroon mahdollisimman nopeasti.
Lisäksi useimmille brittiläisille ei ole vaihtoehtoa. Ensinnäkin Työväenpuolueen johtaja Jeremy Corbyn on liian kiistanalainen henkilö. Hänet lähes kaikki vihaavat, jopa omat puolueensa jäsenet. Hän on viime vuosisadan vähiten rakastettu poliitikko. Lisäksi Työväenpuolueen Brexit-suunnitelma johtaisi lisäneuvotteluihin Brysselin kanssa, mahdollisesti kahden tai kolmen vuoden viivästymiseen, ja äänestäjät saisivat vielä äänestää siitä kansanäänestyksessä. Näin Johnson on onnistunut tavoitteessaan: nämä vaalit koskevat ennen kaikkea Brexitia, kiitos mahdollisimman nopeasti…
Yhä useammat tutkimukset osoittavat, että nykyisen yhden EU-markkinan taloudellisten varmuuksien luopuminen vastineeksi uusista itsenäisistä brittiläisistä kauppasopimuksista on vahingollista Britannian taloudelle – ja pitkäksi aikaa. Silti suuri osa äänestäjistä näyttää hyväksyvän tämän.
Tulevaisuus näyttää pääministerille näennäisen ruusuiselta. Hänen konservatiivinen puolueensa johtaa gallupeissa selvästi ja voisi saada jopa 359 paikkaa 650:stä. Suurin oppositiopuolue Työväenpuolue jäisi 211 paikkaan. Pääministeri haluaa, mikäli voittaa vaalit, saada Brexit-sopimuksensa parlamentin hyväksyttäväksi nopeasti, ennen tammikuun loppua. On kokonaan toinen juttu, hyväksyykö Euroopan parlamentti Strasbourgissa lopulta sen. Se pitää ensin nähdä.
Sitä vastoin Johnson ei todennäköisesti vielä ole varma voitostaan. Hänen edeltäjänsä Theresa May pelasi liikaa vuoden 2017 ennenaikaisissa vaaleissa. Konservatiivit menestyivät myös silloin gallupeissa, mutta menettivät parlamenttisen enemmistönsä. On myös mahdollista, ettei yksikään puolue saa enemmistöä. Niin kävi sekä vuonna 2017 että vuonna 2010, jolloin konservatiivit muodostivat hallituksen Liberaalidemokraattien kanssa.
Tällä kertaa on hyvin epävarmaa, voivatko Johnson ja muut suuret puolueet saada tukea muilta. Sekä Skotlannin SNP että Liberaalidemokraatit, maan kolmanneksi ja neljänneksi suurimmat puolueet, ovat sekä anti-Brexit että anti-Tory.
Työväenpuolueella näyttää olevan paremmat mahdollisuudet muodostaa vähemmistöhallitus ja saada tukea jaetussa alahuoneessa. Skotlannin nationalistiset puolueet ovat valmiita tukemaan Työväenpuoluetta tietyin ehdoin. Vastineeksi tulisi muun muassa uusi kansanäänestys Skotlannin itsenäisyydestä. Yhteistyö Liberaalidemokraattien kanssa on todennäköisesti vaikeampaa, koska puolueen johtaja Jo Swinson on selvästi ilmaissut, ettei halua Työväenpuolueen johtajaa Jeremy Corbynia pääministeriksi.
Financial Timesin analyytikon mukaan ei pidä unohtaa, että tällä hetkellä missään Iso-Britanniassa ei ole enemmistöä. Ihmiset tietävät, mitä he eivät halua, mutta eivät mitä he haluavat. Tavallinen kansa on yhtä jakautunut kuin parlamentti, eikä pelkkä jako "eroon haluaviin" ja "pysyjiin" ole enää kestävä yksinkertaistus.
Näin ollen nämä vaalit merkitsevät suurimmalle osalle äänestäjiä ennen kaikkea tunteita, mielipiteitä, vaikutelmia ja ennakkoluuloja, eivät faktoja, varmuuksia tai toteuttamiskelpoisuutta.