Käänteentekevää oli keskiviikkona Italian kannanmuutos (joka oli pitkään uhannut äänestää vastaan) sekä uudet taloudelliset myönnytykset, joita Bryssel teki vastarintaisia eurooppalaisia viljelijöitä kohtaan. Näin Ranskan ja Puolan yritykset estää eurooppalaista päätöksentekoa epäonnistuivat.
EU on vauhdittanut vapaakauppasopimuksen viimeistelyä Mercosur-maiden Brasilian, Argentiinan, Paraguayn ja Uruguayn kanssa. Yli 25 vuoden neuvottelujen jälkeen sopimus on jälleen pöydällä ratkaisevalla viikolla. Sen myötä yksi maailman suurimmista vapaakauppasopimuksista tulisi todeksi vuosikymmenien neuvottelujen ja poliittisen taistelun jälkeen.
Keskiviikon ylimääräisessä maatalouskokouksessa keskiössä oli komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin ehdotus, jonka mukaan maataloussektorille annettaisiin ennakoitu pääsy noin 45 miljardin euron vahinkorahastoon jo vuonna 2028. Rahat tulevat kriisirahastosta (yli 80 miljardia), jonka von der Leyen haluaa sisällyttää uuteen EU:n monivuotiseen rahoituskehyseen (2028–2035). Kyse ei siis ole uusista varoista, vaan rahoitus tehdään aikaisemmin ja kohdennetummin saataville kuin aiemmin suunniteltiin.
Erityisesti Ranska on vastustanut tätä voimakkaasti viime vuosina. Arvostetun ranskalaisen sanomalehden Le Monden kriittisessä kommentissa kuvataan, kuinka presidentti Macron on joutunut tämän myötä poikkeukselliseen asemaan EU:ssa.
Le Monde mukaan Macron on pitkään antanut Ranskan maatalouspolitiikan riippua tyytymättömien ja mieltään osoittavien ranskalaisten maanviljelijöiden varassa. Tämä johti siihen, että Ranska jäi diplomaattisesti eristyksiin juuri silloin, kun EU:n sisäisiä päätöksiä piti saada hyväksyttyä.
Le Monde korostaa, että Ranska ei ponnisteluista huolimatta onnistunut muodostamaan Puolan kanssa estävää vähemmistöä. Tämän seurauksena yksi keskeinen valttikortti jäi pois ja Ranskan strategia joutui paineen alle. Sama pätee myös Puolan tilanteeseen, jossa kansallisia maatalouskysymyksiä käytettiin perusteluna EU-tason maatalouspolitiikan päätöksille.
Italia näyttelee tässä vaiheessa avainroolia. Kun Rooma aiemmin epäröi, maa lopulta antoi laajemman eurooppalaisen kauppaedun ratkaisevan merkityksen. Näin sopimuksen voimatasapaino kääntyi.