Brysselissä esitetyissä laskelmissa tarkastellaan aikaa heinäkuusta 2024 kesäkuuhun 2025. Niiden mukaan neljä eteläistä EU-maata – Kreikka, Kypros, Italia ja Espanja – vastaanottavat tällä hetkellä suurimmat muuttajamäärät.
Lisäksi kaksitoista muuta maata, mukaan lukien Belgia, Alankomaat, Saksa, Ranska, Irlanti ja Puola, on määritelty riskimaiksi. Tämä tarkoittaa, että niillä on jo nyt kasvavaa painetta vastaanottamisjärjestelmissään tai uhka uudesta tulvasta.
Kuusi maata, pääasiassa Itä-Euroopassa, joutuu toistaiseksi maksamaan vähemmän solidaarisuusrahastoon, koska ne ovat viime vuosina kokeneet pitkäaikaista muuttopainetta. Komission mukaan niiden tilannetta arvioidaan säännöllisesti uudelleen.
Suurella paineella olevat maat saavat lisäksi etusijan eurooppalaisten tukien ja avustusohjelmien myöntämisessä. Näiden tarkoituksena on auttaa vastaanoton, rajavalvonnan ja maahanmuuttajien takaisinpalautuksen parantamisessa.
Useat EU-maat ovat viime vuosina jo ilmaisseet, etteivät aio vastaanottaa enää lisää pakolaisia tai osallistua kustannuksiin. Tästä syystä työstetään nyt myös ns. paluukeskusten perustamista; eräänlaisia vankeja tai vastaanottokeskuksia EU:n ulkopuolisiin maihin.
Euroopan komission mukaan laittomien rajanylitysten määrä laski viime vuonna noin 35 prosenttia. Samaan aikaan ukrainalaisten pakolaisten vastaanotto ja asiakirjattomien maahanmuuttajien saapuminen ovat edelleen haasteita.
Raportti havainnollistaa, kuinka uusi siirtolaisuuspoliittinen sopimus voi käytännössä toimia. Siinä EU-mailla on valinnan mahdollisuus ottaa turvapaikanhakijoita vastaan tai osallistua taloudellisesti toisten maiden vastaanottoon. Tämä mekanismi, ns. solidaarisuusryhmä, on uuden eurooppalaisen lähestymistavan ydin. Sen tavoitteena on estää, että EU:n ulkorajoilla kuten Kreikassa tai Italiassa maat jäävät yksin.
Vahvistaakseen Välimeren alueen rajavalvontaa komissio ilmoitti myös 250 miljoonan euron hankinnasta droneista ja droneja torjuvasta kalustosta. Tämä auttaa EU-maita ulkorajoillaan vastaamaan uusiin rajapainemuotoihin.
Tämän ensimmäisen numeerisen yhteenvedon avulla Euroopan komissio haluaa osoittaa, että solidaarisuus unionissa ei ole pelkästään poliittinen käsite, vaan myös konkreettisesti laskettava asia. Luvut muodostavat näin yhteisen eurooppalaisen siirtolaisuuslähestymistavan perustan.